Lenkillä taas. 20.7.2020

 Viimeinen kuva ennen Jyväskylän Almavetin reissua. Mietteet "hieman" matalalla.

 Tässä alkaa jo vähän helpottamaan.

Viikko edellisestä, olemme jo hiljalleen liikkeellä.

Härkää sarvista kiinni, tai härkä kyllä tarjosi jo sarvea aika aggressiiviseti, ajatuksella, vaihtoehtoa ei ole.
Almavetiin aika tyrän poistamiseen. Leikkuu ei olisi mikään kynsien leikkuu. Aamulla vielä lenkillä, surkeat olivat tunnelmat. Ehkä Cokokon vaistosi sen.  En ollut yhtään varma, miten käy, kun jätin koiran rauhoitettuna hoitajien huomaan. Parin tunnin kuluttua koira heräämössä, ja siitä tokkurassa hoippuroihti autoon. Pönttö päässä.
Paraneminen on ollut tasaista, koiralla jo aivan liikaa virtaa, sen hillitsemisessä täysi työ. "Lenkilläkin" olemme käyneet. Kun itse kipuilin pari kuukautta sitten lonkan kanssa, lupasin Cokolle, että vielä vedetään Rajakallion pikkujyrkkiä ylös. Niin on tehty, Coko ei ole sanallisesti luvannut mitään, mutta koiran kielellä kyllä, pian mennään oikein kunnolla!

Lenkkejä Cokon kanssa heinäkuussa. 10.7.2020

 Cokolle suuri tehtävä on lenkillä toimia porkkavahtina.

Höylinä koirana usein nostaa maahan kaatuneet porkat niin, ettei tarvitse kumartua niitä poimiessa.

Joka aamu lähdemme lenkille. Sade, eikä helle esitä, päin vastoin. Nyt on ollut mukavia ilmoja käväistä metsässä ja aukioilla kässehtimässä. Coko nauttii varmaan yhtä paljon kuin minäkin. Uutena laitteena kulkee mukan Polarin rannemittari. Siitä on mukava seurata lenkkisykkeen etenemistä, jälkeen päin koneelle laitettuna laite kertoon kraafisin ja sanallisin viestein, miten lenkki onnistui, tai onnistuiko mitenkään. Mutta kun ei ole pahemmin tavoitteita on jokainen lenkki ollut onnistunut!