Kesäkuu meni melkein rokuulia pitäen, polvi ei meinannut uskoa, että pitäisi patatakin pikkuhiljaa. No, sanoihan tohtorisetäkin, että voi viedä jopa kolme kuukautta kuntoon tulemiselle. Ei auttanut kuin pitää matalaa profiilia, silloin tällöin käytiin Cokon kanssa pyöräilemässä ja muutamat sauvalenkit oheen. Uskoisin, että pahin on voitettu, kymppikilometriä pyörällä, ja kuusisataa kilometriä F kasilla, melkein yhtä kyytiä, todistivat ettei tässä vielä mitään raakkeja olla, hyvä näin!
