Pahojen treenivuoro oli jälleen hallissa.
Humu mukana suunnistimme Kannukseen. Lorvikatari iski oikein kunnolla ja koira sai pysytellä Topoliinon perällä.
Muuten halli-ilta oli tavallisen vilkasta toimintaa.
Kotona innostuimme kuitenkin pienestä leikistä, minä piilotan etsi sinä.
Ensin tuollaisella lompakon kokoisella hanskarievulla etsintäjuttua toisesta päästä taloa. Muut elukat sen aikaa oven takana, mutta eivät aivan levollisia siellä olleet, kun kuulivat Humun työskentelevän. Vähitellen hanska pieneni saksien ansiosta pikkusormen kokoiseksi, ja piiloutui tosi inhottaviin paikkoihin.
Jännitystä lisäsi kaikkien valojen sammuttaminen. Eihän se koiran etsintään mitään vaikuttanut, jännitys oli siinä, milloin Hummeri törmää eteen luovutus asentoon.
No kyllähän sen töminän kuuli. Meillä oli yllättävän hauskaa.
Leikki loppui samalla kun minulla ideat piilopaikoista. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!
Sitä kun osaisi hyödyntää puolellakaan teholla, tekisimme ihmeitä.
Tähän verrattuna tottiksen harjoittelu tuntuu tylsältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti