25022008
Pieni tilitys, miten jälleen meinattiin mennä oikein syvälle metsään, tai suohon, tai jorpakkoon, tai allikkoon, tai ojaan, tai……… Ja vähän mentiinkin.
Loka-marraskuun vaihteessa sain buumin laitella Humu teknisesti huippu kuntoon. Tarkoittaa tottista.
Hummerihan on peruskoulutettu, pennusta asti tähtäsin jonkinlaiseen valmiuteen jopa kilpailla, jopa menestyä hurtalla.
Muut askareet keskeyttivät hyvin alkaneen perusharjoittelun noin puolitoista vuotta sitten.
Ja syksyllä aloimme melkein alusta.
Tekniikkaa hioimme säännöllisillä harjoitteilla, ja kun on sellainen koira joka kestää niitä, niin ehkä voisi sanoa parikuukautta oli jopa tiukkoja reenejä.
Seinä tuli sitten yht äkkiä vastaan! Vähän aikaa joutu kelaamaan, mitäs nyt.
Peiliäkin piti vilkuilla, tosin salaa, eikai siellä vikaa ollut, ja muutenkin, kuka tuota apinaa huvikseen tuijottelee. Mutta siellä se vika piili.
Tekniikan harjoittelussa on sokeuden peikko vaanimassa jossain vaiheessa, ja kun aika tulee, se sumuttaa ohjaajan silmille verhon, joka estää näkemästä mihin ollaan menossa.
Tämän verhon takana meikäläinen lisäsi harjoituksen kestoa, tarkkuutta, nopeutta, toistoja jne… Kunnes ”talikkomies” tuli onneksi esille, ja kuiskasi: ” katso mitä olet tekemässä”. Sitä oli vaikea tunnustaa itselle.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Toivottavasti ainakin toiseksi viimeinen.
Mutta ei niin huonoa, etteikö vähän hyvääkin…
Palauttavissa jutuissa meillä on syvä yhteinen sävel, se onkin jo toinen juttu.
Pieni tilitys, miten jälleen meinattiin mennä oikein syvälle metsään, tai suohon, tai jorpakkoon, tai allikkoon, tai ojaan, tai……… Ja vähän mentiinkin.
Loka-marraskuun vaihteessa sain buumin laitella Humu teknisesti huippu kuntoon. Tarkoittaa tottista.
Hummerihan on peruskoulutettu, pennusta asti tähtäsin jonkinlaiseen valmiuteen jopa kilpailla, jopa menestyä hurtalla.
Muut askareet keskeyttivät hyvin alkaneen perusharjoittelun noin puolitoista vuotta sitten.
Ja syksyllä aloimme melkein alusta.
Tekniikkaa hioimme säännöllisillä harjoitteilla, ja kun on sellainen koira joka kestää niitä, niin ehkä voisi sanoa parikuukautta oli jopa tiukkoja reenejä.
Seinä tuli sitten yht äkkiä vastaan! Vähän aikaa joutu kelaamaan, mitäs nyt.
Peiliäkin piti vilkuilla, tosin salaa, eikai siellä vikaa ollut, ja muutenkin, kuka tuota apinaa huvikseen tuijottelee. Mutta siellä se vika piili.
Tekniikan harjoittelussa on sokeuden peikko vaanimassa jossain vaiheessa, ja kun aika tulee, se sumuttaa ohjaajan silmille verhon, joka estää näkemästä mihin ollaan menossa.
Tämän verhon takana meikäläinen lisäsi harjoituksen kestoa, tarkkuutta, nopeutta, toistoja jne… Kunnes ”talikkomies” tuli onneksi esille, ja kuiskasi: ” katso mitä olet tekemässä”. Sitä oli vaikea tunnustaa itselle.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Toivottavasti ainakin toiseksi viimeinen.
Mutta ei niin huonoa, etteikö vähän hyvääkin…
Palauttavissa jutuissa meillä on syvä yhteinen sävel, se onkin jo toinen juttu.
5 kommenttia:
Täytyy sanoa, että rohkea oot ollut kun noin tiukasti laitoit liikkeet kasaan. Ensi kesän kokeita ajatellen siis. Itellä ei olis pokkaa. Mutta ei toki koirassakaan samanlaista potkua. Jatkamme harjoittelua ja motivaation ylläpitoa!
No meillä nuo tavoitteet eivät enää niin pilviä hipovia.
Joten pieni epäonnistumisen riski ei niin vaarallista.
Humppa reagoi omalla tavallaan yliharjoitteluun, ovelaa......
Mitä se teki? Perinteistä himmailua vai kenties aivan päinvastaista? Nousiko tarmo ja voima entisestään?
Joopa joo. Kierrosluvun säätäjä pomppas pois päältä. Alkoi olla todella tiukka kaveri kaikin puolin.
Vielä on sormet tallella.
Nyt kun turboruuvia vähän löysäilee, pysytään molemmat hengissä.
Arvasin. Ihme koira.
Lähetä kommentti