Raivo!

Vaarallista on koiran kouluttaminen, vaarallista.. Meillä Hummerin kanssa on ollut pieni lisäsitkeyden harjoite, kun tv,tä töllötän. Otan jonkun sukkamytyn, joka piiloutuu kouraan, ja olen heittävinäni sen pois. Ovelana kouluttajana en tietenkään heitä, vaan olen siirtänyt jo ajat sitten mytyn toiseen käteen, ja piilotan sen sillä aikaa kun koiran huomio hetkeksi kiinnittyy heittoon. Piiloja löytyy näinkin pienestä "miehestä" useita, kainalot, paidan alle, istun päälle, jne..
Humu on ollut aika touhukas tässä etsinnässä, jos ei puoleen tuntiin ole löytänyt, (silloin esine ei saa toisin olla minulla enää) voi pitää koira pienen tauon, mutta hakee niin kauan, että varmasti löytää.
Nyt vanhemmiten touhuun on tullut niin paljon rajuutta, että joutuu harkitsemaan leikin jatkamista. HYVÄ KOIRA!

JOULUA!

Humun johtama kuusen kaatoporukka saaliin äärellä. Muikeat ilmeet puhukoon puolestaan....

Mietittävää, kumpi mieluumpi?

Asiaan: Toivotamme Humun kanssa riemullista JOULUA kaikille koiramielisille. Erityisesti Lohtajan Pahoille, pitäkää lippu korkealla, lisääntykää ja täyttäkää maa, se tietää hyvää jäsenmäärälle.....

Toivoton tehtävä

Eilen saimme "hälyytyksen" esine etsintään. Gps laite oli pudonnut metsurilta risusavotta alueelle. Lunta oli metsässä jonkin verran. Alue oli isohko, kaadettua taimistoa ristiin rastiin, ja pohja ainakin minulle vaikeakulkuista. Aloitimme etsinnän. Suurimman vaikeuden aiheuttivat maahan kaadetut puut. Koira joutui pomppimaan jatkuvasti niiden yli. Toista tuntia Humu haki, kunnes alkoi hämärtää, ja kotiin alkoi tehdä mieli, minulla. Huomasin, että koira juuttui noin viisikymmentä metriä takarajalta kiertelemään tuollaista parinkymmenen metrin aluetta. Mutta ei tärpännyt. Palkitsin koiran salaa pudottamllani hanskalla, jonka ilmaisi helposti ja toi.
Lähdimme hieman apealla mielin takaisin.
Mutta tänään metsuri soitti, vanhana koiramiehenä, (spu) oli reagoinut Humun juuttumisen siihen yhteen alueeseen. Oli vuokrannut miinaharavan, heti oli piipannut. Kepsi oli ollut parinkymmenen sentin syvyisessä rahkakolossa.
Koira teki esityön, ja tekniikka viimeisteli.
Miksi Humu ei saanut tarkaa ilmaisua esineestä? Mielestäni vastasatanut lumi suurin syy, syvällä olevan esineen ilmaisuvaikeuksiin. Toinen ehkä tuo pomppiva kulku, koira ei voinut kunnolla keskittyä hajuvanan tarkaan seurantaan. Tiedä häntä. Mutta en ole koskaan nähnyt koiraa, joka työskentelee toistatuntia intensiivisesti tuollaisessa maastossa.

Riskitön elämä tylsää....

"Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle."
Ei tästä näin helpolla irti pääse.
Voiko Humua muuttaa? Siinäpä ropleema? Kokeillaan....

Siinäkö se oli

Normi oloissa on vinkuminen jäänyt pois. Joskus vahingossa meinaa piipata, mutta huomaa ettei kannata ja on hiljaa.
Päätän projektin tähän, tulipahan todistettua että tuo on mahdollista.
Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle.
Vinkuminen ei ole poistunut koirasta, koira on vain oppinut, ettei tietyissä tilanteissa kannata vinkua.
Vaarana vielä, jos alan kentällä toimimaan sillä tavalla ettei koira vingu, se tuo ongelmia muihin osioihin.

ps. Mitään pakotteita ei tarvinnut käyttää, mutta omat kädet ja liikkeet piti kontrata aika tarkkaan. Koirahan, silloin kun se haluaa saada jotain, tulkitsee ihmisen liikkeistä 99% luvan myöntämisliikkeiksi.
esim. Koira ei reagoi mitenkään kun käännät kirjan sivua. Mutta kun laitat kannet kiinni, valpastuu koira heti, -nyt lähdetään johonkin.-

Oho!

Muutoksen rajuus pistää syviin mietteisiin.
En ala täällä niitä analysoimaan, mutta mutta.......
Sen verran, että viivan positiiviselle puolelle muutokset ovat suurimmalta osalta menneet.