Eilen saimme "hälyytyksen" esine etsintään. Gps laite oli pudonnut metsurilta risusavotta alueelle. Lunta oli metsässä jonkin verran. Alue oli isohko, kaadettua taimistoa ristiin rastiin, ja pohja ainakin minulle vaikeakulkuista. Aloitimme etsinnän. Suurimman vaikeuden aiheuttivat maahan kaadetut puut. Koira joutui pomppimaan jatkuvasti niiden yli. Toista tuntia Humu haki, kunnes alkoi hämärtää, ja kotiin alkoi tehdä mieli, minulla. Huomasin, että koira juuttui noin viisikymmentä metriä takarajalta kiertelemään tuollaista parinkymmenen metrin aluetta. Mutta ei tärpännyt. Palkitsin koiran salaa pudottamllani hanskalla, jonka ilmaisi helposti ja toi.
Lähdimme hieman apealla mielin takaisin.
Mutta tänään metsuri soitti, vanhana koiramiehenä, (spu) oli reagoinut Humun juuttumisen siihen yhteen alueeseen. Oli vuokrannut miinaharavan, heti oli piipannut. Kepsi oli ollut parinkymmenen sentin syvyisessä rahkakolossa.
Koira teki esityön, ja tekniikka viimeisteli.
Miksi Humu ei saanut tarkaa ilmaisua esineestä? Mielestäni vastasatanut lumi suurin syy, syvällä olevan esineen ilmaisuvaikeuksiin. Toinen ehkä tuo pomppiva kulku, koira ei voinut kunnolla keskittyä hajuvanan tarkaan seurantaan. Tiedä häntä. Mutta en ole koskaan nähnyt koiraa, joka työskentelee toistatuntia intensiivisesti tuollaisessa maastossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti