maanantai 19. tammikuuta 2009

90% tunnetta, 10 järkeä pitää koiraa ympäri vuoden.



                              (foto Päivikki P-O)

Perusteluja, se maksaa, se sitoo 365 vrk vuodessa, esimerkiksi saksanpaimenkoira vaatii kokoajan silmälläpitoa, kuka jättäisi ladatun aseen keittiön lattialle?
Kuraa, lunta, karvoja, siivousta, ovien raapimista, remonttia.....  Huolta sessen terveydestä... jne..
Nyt pitäisi saada kymmellä prosentilla puolusteltua tuo hulluus. Joopa joo.  Pitkä on aasinsilta seruaavaan: Miksi sitten pidämme? Yksi vahva syy on, minun koira on ainutlaatuinen, paras, best, huippu! Ja jos minä vain viitsin, tuosta lyhytlantioisesta, pystyhännästä tulee vaikka maailman voittaja näyttelyssä! Jos minä vain viitsin, tuo koira voittaa fh-suojelu-tokon mm tittelit.  Ja tuo koira kykenee siihen vain minun avulla.
Varoitus: Koskaan ei saa aliarvioida omaa koiraansa. Sen huomasimme Kaijan kanssa, kun Nassesetä oli meidän surkein koira, meidän mielestä. (ehkä myös muiden).  Vielä piste iin päälle oli, kun vein sen luonnetestiin, joka vahvisti koiran surkeuden. 
Muuten viimeinen testi, johon koirani vien, jos en sitä jalostukseen aio käyttää. Perustelut: Koirissa on aina vikoja, ja niitä löytyy testatessa,  ja kun vikoja ei voi selittää ohjaajan töpeillä, on soppa valmis. 
Mutta testaamaton koira on se, josta voin rakentaa vaikka mitä, kun rajana vain olen minä!!!

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Nuolen hakupalkkio

Täältä alkoi haku.
Nopeasti koira paikallisti haettavan, ja nyt tuli kiire....
Löytö ei olisi paljoa auttanut, jos kallis hiilikuitu  olisi käynyt Humun hampaissa.
Käskyjä se ei pahemmin kuuntele tässä tilassa.
foto Anselmi K.
Ennenvanahaa, kun poikaset leikki jousipyssyillä, oli nuolten katoaminen suuri riesa. Ei mitään uutta auringon alla! Meidän isotpojat ostivat, huom. ostivat jousipyssyn, ja sitä piti lähteä kokeilemaan.  Tietenki nuoli hukkui.  Humu asialle,  kuva ei anna kuvaa, kun lumi pöllysi koiran ottaessa kontaktia syvälle heinikkoon sukeltaneeseen "ammukseen".
Palkkioksi vähän krouvempi "nuoli". Sitä piti tuulettaa kunnolla, ja juosta niin läheltä, että tuo käpin pää teki kipeää....
Tässä Humulle nolosti päättynyt toinen palkitsemisheitto.
Heiton vaarallisin vaihe. Ei Humulle, vaan heittäjälle, tuo koira käy kuumana!
Kuva latistaa jälleen, Humu kävi kuumana!
Nyt se ei näe enää muuta kuin lentoon lähtevän käpin. 
Mitäs noloa tässä? Onneksi kameramies oli myöhässä, sillä Humu paukautti täysillä noiden kahden paalun väliin. Luuli että kyllä se läpi menee......