Humu lähti täysin kylmiltään opettelemaan kauko-ohjausta. Sehän nauttii siitä, kun näkee, nyt tuo ukko taas meinaa vähän treenata.
Onneksi Hummeri on siinä tilassa, ettei perusharjoittelussa tarvitse pienintäkään pakkoa käyttää, terävä, no... no. rittää.
Onneksi on aikaa, ja voi laitetella liikkeet valmiiksi ilman kiirettä.
Palajärjestys oli meillä: - maahan - istu. ---- - seiso. Ja vielä paloteltuna maahan, - istu, - maahan - istu. Sekä istu - seiso - istu - seiso - maahan - seiso - istu. Pieni huomio matkan varrella. Koiraan ei kannata katsoa, kun antaa käskyjä, kokeessakin katsellaan näyttötaulua!
Ehkä ylivarovaisuutta, kun vein liikkeen ulos, otin parina päivänä vain istumisesta maahan. Siitä sitten vähitellen vaikeutta kehiin.
Loppupalkka ei saa olla Humulle vapauttava. Koira kannattaa palkata sivulla istuen, antaen rauha, jne...
3 kommenttia:
Meillä on ollu samat harrasteet. Paitsi että loppupalkka oli aina vapauttava... Sekä koiralla että ohjaajalla oli kivaa uutta testaillessa.
Joo, koirakohtaista, tuon toiseksi viimeisen lauseen taidan editoida muotoon, "loppupalkka ei saa olla Humulle vapauttava.
Humu särkyis palasiksi jos sen vapauttais pienillä riehumisilla. Ja seuraavalla kerralla viestittäis, "mää en muista mittään".
Mutta kyllä me molemmat nautimme treenaamisesta.
Nyt vain Hummalla taas jalka kipeä!
Just näin. Se on hienoa, kun hetkeen ei mahdu mitään muuta kuin koira ja ihminen.
Mikä Humun jalassa on vialla? Tapaturma, kulumaa?
Lähetä kommentti