Ensimmäinen uimareissu. 26.7.2016

 Tekniikka tuli kuntoon parilla uintiringillä

Näissä maisemissa kelpaa vilvoitella.

Hyvin onnistui veteenmeno ilman houkutintakin.

Kaukana kierteli Coko.

Taitaa olla ensimmäinen plontaus.

Tässäkin vielä haparointia.

Nyt on jo vauhti päällä.

Koko ajan Cokon uinti varmistui.

Tässä jo kuin vanhat tekijät.

Tällaisella ilmalla oli hyvä totuttaa Coko veden valtakuntaan. Monttujen komeissa maisemissa koira nautti ensimmäisistä uintireissuista. Pienintäkään epäröintiä veteen menossa, eikä siellä olossa ollut havaittavissa. Hyvä Coko!

Työn puutetta. 14.7.2016

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Cokon energialataus vaatii kunnon purkauskanavia, siis töitä. Peltojälki olkoon yksi kanava. Lenkkien pitäisi olla jo niin pitkiä, että aikaa kuluisi liikaa.
Tuumasta toimeen, onneksi Jari viimeisteli eilen muutaman hehtaarin pläntin ihanteelliseksi alustaksi jälkiharjoitteille.

Kehitys kehittyy. 8.7.2016

Koko ajan Cokon kehitys kulkee kohti aikuista koiraa, jonka ominaisuudet tulisi olla niin tasapainossa, kuin mahdollista. Paljonko niitä pitäisi jo nyt muokata? Sehän on aina pennun kanssa se ikuinen kysymys? Jos nyt en luoksetuloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en paikalla oloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en seuraamista aloita, jääkö se vajaaksi? jne... jne.... Nämä ovat täysin mekaanisesti toteutettavia toimenpiteitä, pitäisikö niitä tehdä, siinäpäs pulma. Molemmat, et tee, tai teet ovat kuitenkin veteen piirrettyjä viivoja. Koirasta voi tulla aivan kelpo peli kummalla tavalla hyvänsä. Ehkä tärkein on miten ohjaaja reagoi koiraan, itseensä, ympäristöön. Paremminkin, miten ei reagoi! Ympäristöstä tulevat singanaalit ovat jopa herkemmin koiraan tarttuvia, kuin sen itse aiheuttamat.
Kaikkihan on koirakohtaista. Aloitin Mancon kanssa seuraamis harjoitukset seitsemän kuukautisena. Soitin heti Riitalle, "hae koirasi pois".  Vaikka Riitta ei silloin vielä kovin kokenut koiraihminen ollut, hän lipsuautti, "odota vuotiaaksi". Odotin, eikä Mancon seuraamisessa paljon petrattavaa ollut, sen kisauran  aikana.

Tässä pari täytekuvaa Pahojen kentältä.

Coko nautiskeli pienestä tihkusateesta, hajut veivät mennessä. En puuttunut.

Tyytyväisyys taattu! 2.7.2016

Tässä vaiheessa pennun kehitykseen ei ohjaajalla ole paljoa nokan koputtamista, parasta antaa ympäristön toimia "kouluttajana".
Vaasan tokokoe oli juuri tuollainen opinahjo. Jätin auton "pahimpaan" paikkaan jossa hermostuneet kisailijat ottivat koiria autoista, laittoivat takaisin, ottivat uudelleen ulos, näinhän me kaikki teemme hermostuksissa! Koirat räksyttivät, ohjaajatkin välillä....
Ilma oli niin kuuma, että kaikki räppänät auki autossa, myös takaluukku. Seurasin muutaman tauon aikana Coko käyttätymistä "nurkan takaa" siitä tuo otsikko. Palkkoksi korrektista käytöksestä Coko sai treffata Varhaman Minna saksantuonnin kanssa. Melkein saman kokoinen oli nelikuinen! täysmusta uros.  Asaiallinen oli myös treffitapaaminen. Salmelan Timolla on samasta pentueesta musta uros, joka kuulemma vielä jytympi Minnan koiraa!