Kun katselin, miten voisin tehdä tuosta napukäpistä tukkeutumattoman, sattui silmiin yksinäisyyttä poteva suojahiha! Coko oli sopivasti pihalla, pitihän sitä, hmm... ei niin oikeaoppisesti testata. Heti ensimmmäinen puru meinas vetää överiksi, koira tuli niin agressiivisesti, että otti hihaan kiinni selkäpuolelta, toki päästin heti kantamaan. No, äkkiä kyllä tajusi mistä kiinni kannattaa ottaa. Pari hurjaa hyökkäystä, yhtään ei tarvinnut näytellä häviämistä, se vei hihan käsistä. Eipäs hätää laitetaan tumppu oikeaoppisesti käteen. Kolme kertaa annoin koiran hyökätä, kolmannella kerralla päätin ettei tällä hihalla taida kannattaa jatkaa, vaikka sitä on purrut Humu ja moni muu. Meins pistää vihaksi kun käsivarsi joutui ruuvipenkkiin.
Tavattomalla voimalla Coko työtä teki, mutta ei ajanut kuitenkaan överiksi. Olisi siinä varjelukoiraa moneen lähtöön!
maanantai 29. elokuuta 2016
Sähäläämistä. 29.8.2016
Kun on mennäkseen pieleen, se menee. Laitoin Cokolle jäljen maunonmaalle, aivan sen tasoisen polun, kuin Cokolle nyt viime aikoina. Höystöt asetin napukäpillä, joksi koppasin pätkän lypsykoneen maitoputkea. Jäljen teko oli näin helpompaa, vaikka vanhasta muistista joku napu lipsahti käpin ohikin.
Minna ja Jenni olivat häirönä. Vein Cokon paalulle, se lähti haparoiden, koskaan ei tuollaista ole Cokolle tapahtunut, vaivaloisesti tuli ensimmäiseen mutka etappiin. Siinä söi ne kolme napua. Mutta haparointi jatkui, sanoin Cokolle, - nyt taitaa riittää..- Siinä olikin hämmästelemistä.
Päätin heti aamulla, kun luvattu myrsky antoi vielä hengähdystaikaa tehdä paikkaavan jäljen. Profiili jokseenkin samanlainen kuin illalla.
Coko söi paalulta naput, lähti epävarmasti liikkeelle. Ajoi hieman varmemmin kuin illalla, nyt jopa loppuun asti. Söi suunnanvaihto naput, ja jäljeltä pari kolme. Nyt alkoi olla ihmetys huipussaan kui ei kelpaa jälki, eikä edes jäljellä olevat naput. Haravoimme jälkea pari kertaa edes takaisin, ei mitään. Ajattelin jo, että myyrä olisi ehtinyt.... Eipäs auta täällä pellolla vanheta. otin loppupaaluna olleen napuputken mukaan nakkasin sen olalle, samalla alkoi virrata napuja kedolle, kahden jäljen verran. Kostea maa oli tukkinut sen niin, etten meinannut saada auki millään.
Coko on tottunut vielä täyteen höystöjälkeen, joten pelkkä jälki hämmensi sitä kovasti.
Tänään tei profiililtaan samanlaisen jäljen tuvan taakse, huolehdin siitä, että käppi pysyi auki. Coko huolehti siitä, että jälki ajettiin täydellisesti, eikä napuja jätetty peltoon.
Nyt pitää modifoda tuo käppi sellaiseksi, ettei kostea maa sitä tuki!
Minna ja Jenni olivat häirönä. Vein Cokon paalulle, se lähti haparoiden, koskaan ei tuollaista ole Cokolle tapahtunut, vaivaloisesti tuli ensimmäiseen mutka etappiin. Siinä söi ne kolme napua. Mutta haparointi jatkui, sanoin Cokolle, - nyt taitaa riittää..- Siinä olikin hämmästelemistä.
Päätin heti aamulla, kun luvattu myrsky antoi vielä hengähdystaikaa tehdä paikkaavan jäljen. Profiili jokseenkin samanlainen kuin illalla.
Coko söi paalulta naput, lähti epävarmasti liikkeelle. Ajoi hieman varmemmin kuin illalla, nyt jopa loppuun asti. Söi suunnanvaihto naput, ja jäljeltä pari kolme. Nyt alkoi olla ihmetys huipussaan kui ei kelpaa jälki, eikä edes jäljellä olevat naput. Haravoimme jälkea pari kertaa edes takaisin, ei mitään. Ajattelin jo, että myyrä olisi ehtinyt.... Eipäs auta täällä pellolla vanheta. otin loppupaaluna olleen napuputken mukaan nakkasin sen olalle, samalla alkoi virrata napuja kedolle, kahden jäljen verran. Kostea maa oli tukkinut sen niin, etten meinannut saada auki millään.
Coko on tottunut vielä täyteen höystöjälkeen, joten pelkkä jälki hämmensi sitä kovasti.
Tänään tei profiililtaan samanlaisen jäljen tuvan taakse, huolehdin siitä, että käppi pysyi auki. Coko huolehti siitä, että jälki ajettiin täydellisesti, eikä napuja jätetty peltoon.
Nyt pitää modifoda tuo käppi sellaiseksi, ettei kostea maa sitä tuki!
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Jälkikausi on meneillään. 21.8.2016
Kuukautta ennen otin varaslähdön Cokon jälkiharjoitteluun. Nyt on tehty kolme peltojälkeä. Pituudet noin kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen askeleeseen. Viimeinen jälki porrasteli hieman kylvökoneella kylvetyn ja maahan niitetyn kedon pinnalla. Aina portaan alaosaan laitoin pienen kasan, noin kolme-neljä napua. Huomaamatta koira vaihtoi suuntaa vinoon raitoja vasten. Ei tuntunut ongelmia olevan. Muutenkaan kertomiset jää vähiin, koska jäljet ovat helppoja, koira keskittyy niihin alusta loppuun, että hyvältä näyttää...
torstai 4. elokuuta 2016
Uiminen on Cokon juttu. 2.8.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)