tiistai 28. maaliskuuta 2017
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Koirat keväthuumassa. 26.3.2017
Nyt kun pääsen jo liikkumaan, on koirillekin mukava järjestää nuuskimista ja muuta touhuamista. Kaikesta näkee, että Tummu ja Coko ovat "hieman " pitkästyneet talven mittaan.
Coko päätti, että laitetaan Lexille vähän suihtia. Äkkiä tuli laumajärjestys kuntoon. Väsyttämällä!
keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Coko valokuvamallina. 22.3.2017
Kokeilun tulos. 22.3.2017
keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
Aforismi. 15.3.2017
"Vain itseoppineet ovat todella oppineita, muut ovat opetettuja".
Aika hyvin on Juhani Orenius tiivistänyt olennaisen.
Aika hyvin on Juhani Orenius tiivistänyt olennaisen.
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Maatiaiskouluttaja pohtii. 13.3.2017
Epätoivotun toiminnan estäminen "positiivisella vahvistamisella" hieno lause, gurujen käyttämä. En vähääkään tiedä, miten gurut tämän lauseen esittämän ongelman päämäärään pääsevät. Kerrompas tähän miten minä!
Varmuuden vuoksi kannattaa koiralle opettaa - ei - sanan tehokas totteleminen, jos ei ole aikaa ja mahdollisuuksia jonkin toisen tien kautta saada epätoivottu toiminta loppumaan.
Ei sanalla on se huuono puoli, ettei tahdo toimia silloin, kun koiran vietit ovat jo nousemassa. Toimii hyvin, jos koira esim. on ylittämässä vähän hyypehillään reviirin rajaa, silloin terävä - ei - toimii loistavasti, koska koira on siihen jo valmistautunut. Coko on pennusta asti ollut luuta, ja imurihullu. Vietti nousee sekunnin sadasosassa, kun vasta ajattelen luudan tai imurin hakemista. Useinhan se yhdistää kätevästi ennakkotapahtumat, roskia kaatunut lattialle, nyt se vie puukorin pois, sen alle on jäänyt roskia, kohta luuta tulee. Tai nyt se ottaa tuolit pöydän alta siirtää kiikkutuolin paikan, kohta tulee imuri. (näin kun koiran saisi oppimaan myös pk-liikkeet ei paljoa koulutuskenttä kuluisi, se motivaatio!!!)
Juolahti mieleen, miten herranen aika tuon voisi estää, ettei pulssi nouse, koira kiihdy, ja tuplaa seuraavaksi kerraksi vietin nousua?? Opetusta helpotti se, ettei Coko ollut päässyt niin pahaksi, että hyökkäsi heti kun näkee luudan, siis liikkumattoman luudan. Tätä vahvistin, vahvistan niin, että luuta voi olla häkin vieressä joutilaana, pieni ripe siitäkin tulee estoa. - Tästä se lähti: Coko huomasi, nyt se otti luudan! Mutta kun luuta pysähtyikin heti, ja kehuin koiraa, sekä palkitsin, meni koira hämilleen. Nyt ei luuta vieläkään lähtenyt liikenteeseen vaan koira sai kehuja, ja palkkaa. Sitten luuta lähti liikenteeseen, koira sai kehuja ja palkkaa!! Näinhän se nopeasti eteni toivottuun päämäärään. Eihän tässä kaikki. Hommaa pitää vahvistaa, nostaa koiran viettiä ennen luudan ottamista, että lähtökohdat ovat oikein epäedulliset. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei raja ylity. Mutta kerta kerran jälkeen koira kestää korkeammassa vietissä luudan ottamisen. Pientä estymisen poikasta on ilmassa havaittavissa, kun koira joutuu luopumaan ajatuksesta luudan tappamiseksi, mutta se tekee vain hyvää. Pölynimurilla tein samat jutut, nyt ei enää tarvitse puuttua mitenkään Cokon imuri käyttäytymiseen. Toki silloin tällöin kehun sitä ja heitän napun kun koira sattuu samaan huoneeseen.
Miksi se Ei sana sitten. Nuo kaksi esimerkkiä ovat helppoja. Luuta ja imuri käyttäytyvät samalla lailla aina. Otetaan sellainen esimerkki, vieras tulee, koiralla on tapana tervehtiä yliystävälliseen tyyliin. Ei eikään ole paras mahdollinen estokeino, mutta hätätilassa käy, jos käy! Harjoitella voisi tämänkin kuten luudan ja imurin kanssa, mutta kun kaikki vieraat ovat hieman erilaisia, pitäisi harjoitusvastustajia olla muutama. Toki sekin mahdollista. Toisen koiran luokse menevän koiran saa helpommin takaisin, kun jättää sen - ei - sanan kotiin. Sekin vaatii jonkin verran harjoittelua, ei niin kauhian paljon. Guruilla voi olla aivan eri systeemit, en ole niistä kuullut, enkä nähnyt niitä.
Varmuuden vuoksi kannattaa koiralle opettaa - ei - sanan tehokas totteleminen, jos ei ole aikaa ja mahdollisuuksia jonkin toisen tien kautta saada epätoivottu toiminta loppumaan.
Ei sanalla on se huuono puoli, ettei tahdo toimia silloin, kun koiran vietit ovat jo nousemassa. Toimii hyvin, jos koira esim. on ylittämässä vähän hyypehillään reviirin rajaa, silloin terävä - ei - toimii loistavasti, koska koira on siihen jo valmistautunut. Coko on pennusta asti ollut luuta, ja imurihullu. Vietti nousee sekunnin sadasosassa, kun vasta ajattelen luudan tai imurin hakemista. Useinhan se yhdistää kätevästi ennakkotapahtumat, roskia kaatunut lattialle, nyt se vie puukorin pois, sen alle on jäänyt roskia, kohta luuta tulee. Tai nyt se ottaa tuolit pöydän alta siirtää kiikkutuolin paikan, kohta tulee imuri. (näin kun koiran saisi oppimaan myös pk-liikkeet ei paljoa koulutuskenttä kuluisi, se motivaatio!!!)
Juolahti mieleen, miten herranen aika tuon voisi estää, ettei pulssi nouse, koira kiihdy, ja tuplaa seuraavaksi kerraksi vietin nousua?? Opetusta helpotti se, ettei Coko ollut päässyt niin pahaksi, että hyökkäsi heti kun näkee luudan, siis liikkumattoman luudan. Tätä vahvistin, vahvistan niin, että luuta voi olla häkin vieressä joutilaana, pieni ripe siitäkin tulee estoa. - Tästä se lähti: Coko huomasi, nyt se otti luudan! Mutta kun luuta pysähtyikin heti, ja kehuin koiraa, sekä palkitsin, meni koira hämilleen. Nyt ei luuta vieläkään lähtenyt liikenteeseen vaan koira sai kehuja, ja palkkaa. Sitten luuta lähti liikenteeseen, koira sai kehuja ja palkkaa!! Näinhän se nopeasti eteni toivottuun päämäärään. Eihän tässä kaikki. Hommaa pitää vahvistaa, nostaa koiran viettiä ennen luudan ottamista, että lähtökohdat ovat oikein epäedulliset. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei raja ylity. Mutta kerta kerran jälkeen koira kestää korkeammassa vietissä luudan ottamisen. Pientä estymisen poikasta on ilmassa havaittavissa, kun koira joutuu luopumaan ajatuksesta luudan tappamiseksi, mutta se tekee vain hyvää. Pölynimurilla tein samat jutut, nyt ei enää tarvitse puuttua mitenkään Cokon imuri käyttäytymiseen. Toki silloin tällöin kehun sitä ja heitän napun kun koira sattuu samaan huoneeseen.
Miksi se Ei sana sitten. Nuo kaksi esimerkkiä ovat helppoja. Luuta ja imuri käyttäytyvät samalla lailla aina. Otetaan sellainen esimerkki, vieras tulee, koiralla on tapana tervehtiä yliystävälliseen tyyliin. Ei eikään ole paras mahdollinen estokeino, mutta hätätilassa käy, jos käy! Harjoitella voisi tämänkin kuten luudan ja imurin kanssa, mutta kun kaikki vieraat ovat hieman erilaisia, pitäisi harjoitusvastustajia olla muutama. Toki sekin mahdollista. Toisen koiran luokse menevän koiran saa helpommin takaisin, kun jättää sen - ei - sanan kotiin. Sekin vaatii jonkin verran harjoittelua, ei niin kauhian paljon. Guruilla voi olla aivan eri systeemit, en ole niistä kuullut, enkä nähnyt niitä.
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Nouto, nouto, nouto. 12.3. 2017
Tähän asti on Cokon "nouto" ollut vain luovutusta ja tavarain kantamista minulle. Näitä olen vahvistanut koko ajan. Kaikki on tehty täysin koiraa "lataamatta" tai kiihdyttämättä. Luvutus on pomminvarma ajasta riippumaton. Ei aikeitakaan purra esinettä, vaikka vähän joutuisi odottamaan irti käskyä. Aamulla tuli mieleen, mitä jos sittenkin noutoa. Coko oli eteisessä, heitin tumpun keittiön lattialle, no sehän haki sen kuin vanhat tekijät ja toi eteen. Toki piti testata miten kävisi, jos koira jää istumaan ja vien tumpun. Hyvin kävi! Oppiihan se koira opettamattakin, ei kai kukaan ole epäilytkään. Oppii paljon paremmin. Ehkä aikaa vie vähän kauemmin, mitäs siitä.
ps. Tätä oppimista tapahtuu koiran elämässä koko ajan, kuten ihmisenkin. Miten sen ohjaa käytännön hyödyksi, on kiehtova osa koiraharrastuksesta. Onhan sekin mukavaa toistaa jotain liikettä käskyllä niin kauan, että koira sen tekee käskettäessä. Hyvä konsti tämäkin. Ei niin jännä, kuin tuo "nurkantakaa" kouluttaminen.
ps. Tätä oppimista tapahtuu koiran elämässä koko ajan, kuten ihmisenkin. Miten sen ohjaa käytännön hyödyksi, on kiehtova osa koiraharrastuksesta. Onhan sekin mukavaa toistaa jotain liikettä käskyllä niin kauan, että koira sen tekee käskettäessä. Hyvä konsti tämäkin. Ei niin jännä, kuin tuo "nurkantakaa" kouluttaminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)