Tähän asti on Cokon "nouto" ollut vain luovutusta ja tavarain kantamista minulle. Näitä olen vahvistanut koko ajan. Kaikki on tehty täysin koiraa "lataamatta" tai kiihdyttämättä. Luvutus on pomminvarma ajasta riippumaton. Ei aikeitakaan purra esinettä, vaikka vähän joutuisi odottamaan irti käskyä. Aamulla tuli mieleen, mitä jos sittenkin noutoa. Coko oli eteisessä, heitin tumpun keittiön lattialle, no sehän haki sen kuin vanhat tekijät ja toi eteen. Toki piti testata miten kävisi, jos koira jää istumaan ja vien tumpun. Hyvin kävi! Oppiihan se koira opettamattakin, ei kai kukaan ole epäilytkään. Oppii paljon paremmin. Ehkä aikaa vie vähän kauemmin, mitäs siitä.
ps. Tätä oppimista tapahtuu koiran elämässä koko ajan, kuten ihmisenkin. Miten sen ohjaa käytännön hyödyksi, on kiehtova osa koiraharrastuksesta. Onhan sekin mukavaa toistaa jotain liikettä käskyllä niin kauan, että koira sen tekee käskettäessä. Hyvä konsti tämäkin. Ei niin jännä, kuin tuo "nurkantakaa" kouluttaminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti