Kyyllä se kotona osaa....21.9.2017

Tuttu hokema, totta valitettavasti useimmissa tapauksissa. Valitettavasti ei tarkoita, että kun kotona osaa, vaan tuohon lauseeseen on ujutettu negatiivinen sävy koiran yleisestä osaamisesta, eikä turhaan!
Konkretiaa:
1. Koira oppii ohjaajan kehoituksesta välttämään jonkin toiminnan, saa tästä palkan. Hyvä!
2. Koiralle vahvistetaan toiminta palkaamalla sen toimimattomuus tilanteessa. Hyvä!
3. Koiralle annetaan pakote.  Hyvä!
    Laitetaan tästä nyt tosielämän tosi tv, päästään otsikon väittämän syvälliseen totuuteen.
- Cokon kanssa haemme postin, koira on irti. Pentuaikojen vaeltelut ovat mennyttä elämää, Coko on hyvin lähellä kulkeva koira, ei lähde paljoa yli kymmentä metriä missään vaiheessa. Hyvä! Tai no, määrätyssä mielessä hyvä?
Reitin varrella on mielenkiintoinen naapurin talo, jonka ohittavalla tiellä aukeaa koiralle aivan uusi jännittävä hajumaailma. Pihalla se vasta jännittävä olisikin. Mutta balanssi on tässä vaiheessa niin hyvä, että lyhyellä - ei!- kehoituksella koiran mieli muuttuu mennä tutkimaan, pysyy tiellä. Palkkio! Jee! Heti pitää yrittää uudelleen. - ei!- Palkkio!  Auttaa, kun koiralla on pieni reviirin säde, pysyy hallinnassa. Mutta nyt talikkomies sanoo: Tuo koira oppii saamaan lievän negatiivisen toiminnan kautta ruokaa!! Hui! Niimpä tekee. Haemme postin, siirrymme kohtaan kaksi.
Takaisin tullessa aloitan jo hyvissä ajoin koiran palkitsemisen tiellä kulkemisesta, helppoa kuin heinän teko, ei edes vilkuile naapurin pihalle. Näin!
Mutta voi kauhistus, nyt on siirryttävä kohtaan kolme, tai pitäisi siirtyä, mutta ei taida tällä kertaa onnistua.
Olemme vaiheessa, "kyllä se kotona tekee".
Seuraava on simultaatio:  Astelemme huolettomasti jälleen postinhaku reissulla, parilla napulla Coko pysyy raitilla, ei edes vilkaise naapurin pihalle, kyllä oppii.....Roope herra ilmestyy kuin tyhjästä, häntä vispaten, koko runko kutsuen Cokoa rikkomaan lakia, ja näyttämään, "kyllä me kotona...... OSATTIIN!"
Tässä olemme nyt viime vuosikymmeniä vaivanneen surkean tottistason syntylähteillä. Positiivinen vahvistaminen menettää merkityksensä tositilanteessa, sen opit katoaa kuin tuhka tuuleen. En väitä, etteikö silläkin onnistuisi kumota Roopen houkuttelevaisuus! (sivuhuomautus. Nyt on kyse Cokosta, viriilistä uroksesta, joka on nähnyt elämänsä aikana vain muutaman vieraan koiran. )   Harjoitus vaatisi hurjasti ennakkovalmisteluja, naapurit pitäisi valjastaa tähän performanssiin ainakin viitenä iltana viikossa, eihän siitä tulisi mitään. Otetaan kohdan kolme keinot esille: Pakote!
Se on sittenkin yllättävän tehokas. Muistettava: sähkö kielletty, piikkari kielletty. Mutta ei talutinta eikä liinaa ainakaan vielä ole kielletty, kai siitäkin on jokin lakiesitys valmistelussa. No niin, annetaan Roopen sauhuta, annetaan pakote ja palkkio Cokolle, kyllä lähtee....

Käsijarru päällä. 1.9.2017

Juolahti mieleen kerettiläinen ajatus! Koiraahan kehutaan suorituksen läpi viemisestä, OK! Mutta, mutta..... Cokolle on tullut esineiden nouto elämää suuremmaksi asiaksi, hyvin vähällä opettamisella. Mutta se itse on harjoitellut tämän osion  lukemattomilla toistoilla. Nyt minun rooliin: Kun koira kantaa kaiken unohtuneen materiaalin minulle, alkaa siinä joskus hermo pettää. Kuitenkin jokaisesta tuodusta esineestä annan koiralle vaihtarina makupalan.  Taskussa pitää olla, tai sitten joutuu hakemaan sieltä missä niitä on. No bonuksena tässä on tullut koiralle rauhallinen odottaminen esine suussa. Asiaan: Kuitenkin en ole mikään enkeli, kun koira keskeyttää jonkin mukavan harrasteen kenkä suussaan. Useimmiten taitaa mennä suhtautumiseni pakkasen puolelle. Nou hätä. Tämähän saakin koiran entistä enemmän ja intensiivisesti niitä tavaroita tuomaan, paljon tehokkaammin, kun ....hyvä isin mussukka kyllä se on ihana.... jne. Että mitä mieltä olette tästä, vähän tympeästä tavasta vahvistaa koiran suoritusta. Eikä tämä ole tarkoituksellista, kun vain joskus hermo menee. Ja KOIRA PARANEE!!!