Käsijarru päällä. 1.9.2017

Juolahti mieleen kerettiläinen ajatus! Koiraahan kehutaan suorituksen läpi viemisestä, OK! Mutta, mutta..... Cokolle on tullut esineiden nouto elämää suuremmaksi asiaksi, hyvin vähällä opettamisella. Mutta se itse on harjoitellut tämän osion  lukemattomilla toistoilla. Nyt minun rooliin: Kun koira kantaa kaiken unohtuneen materiaalin minulle, alkaa siinä joskus hermo pettää. Kuitenkin jokaisesta tuodusta esineestä annan koiralle vaihtarina makupalan.  Taskussa pitää olla, tai sitten joutuu hakemaan sieltä missä niitä on. No bonuksena tässä on tullut koiralle rauhallinen odottaminen esine suussa. Asiaan: Kuitenkin en ole mikään enkeli, kun koira keskeyttää jonkin mukavan harrasteen kenkä suussaan. Useimmiten taitaa mennä suhtautumiseni pakkasen puolelle. Nou hätä. Tämähän saakin koiran entistä enemmän ja intensiivisesti niitä tavaroita tuomaan, paljon tehokkaammin, kun ....hyvä isin mussukka kyllä se on ihana.... jne. Että mitä mieltä olette tästä, vähän tympeästä tavasta vahvistaa koiran suoritusta. Eikä tämä ole tarkoituksellista, kun vain joskus hermo menee. Ja KOIRA PARANEE!!!