Kerettiläisyys koiran koulutuksessa jatkuu. 30.1.2018

      PAIKALLA OLO

Tämä liike on mysteerio monella tapaa. On koiria ja ohjaajia, jotka eivät tiedä ko. liikkeen vaikeudesta yhtään mitään, koira pelaa kuin kello. Ei kuitenkaan kerro, että sen muut liikkeet olisivat kunnossa, usein päin vastoin.
koira, jonka paikallaoloa joutuu reenaamaan erityisen paljon, saa usein harjoitusta siinä ohessa mihinkin liikkeisiin erityisen paljon, täytyyhän sessen sitten jotain oppiakin. 
En ole ollut hyvä paikallaolo kouluttaja, tai paremminkin kilpailija.  Halli ja Numa olivat paikka herkkiä, niihin ei voinut luottaa. Tämä epäluottamus poiki historian hämäristä haittajanan myöhempiinkin koiriin. En koskaan luottanut sataprosenttisesti koiran pysyvän paikalla. Vaikka Humukin pysyi joka kokeen elämänsä aikana.
Miten tämän voisi korjata. Miksi pitäisi korjata vanhan ohjaajan pääkoppaa? Miksi ei?

Konsti alkoi muhia flunssan tuomien ajatusten toistojen mukana.
Mitä koira eniten ressaa paikalla olossa? Hermostunutta ohjaajaa, joka on poistunut jättäen koiran katsomaan hänen peräänsä.... Katsomaan hänen peräänsä...... no joo, selkäänsä. Joku koira helpottuu, kun sen ja ohjaajan väliin tulee tiilestä, laudasta tai massalevystä, tai näiden yhdistelmästä rakennettu seinämä. Hmm....
Miksi näin pitää olla. Satavuotinen perinne! - käsky, koirat maahan!-  jätetään koirat! - Niimpä. Coko kokeilukappale ei joudukaan tähän ressiin, että ohjaaja pakenee jättäen koiran! Tai kyllä Coko jätetään, mutta ohjaaja poistuukin koiran taakse!  Nyt tulee luottamus peliin. Ensin opetan Cokon luottamaan siihen, ettei sen tarvitse kääntää aina rintamasuuntaa sinne, minne menen. Tämä on helppoa jopa lämpimässä tuvassa. Aloitetaan istumaliikkeestä. Nostan houkutusta asteittain koiralla, kuitenkin sen pitää pysyä alkuperäisessä asennossa. Tuttua, kyllä kyllä. Jatkan maassa olevalle koiralla. Poistunkin paikka käskyn jälkeen muutaman metrin koiran taakse.  Kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrin vahvistamaan koiran luottamusta siihen, ettei sen tarvitse kääntyä tarkkailemaan minua! Tärkeää on "paikka" käsky. Koska sitä kannattaa säänöistä huolimatta käyttää myös koeliikettä harjoitettaessa.  Varioin liikettä niin, että jätän koiran sivuun, molemmin puolin, viistoon jne... Mahdollisuus on varioida 360 asteen verran. Aluksi kuitenkin noin yhdeksääkymmentä astetta koiran takana. Pointti on, että koiran oppii makoilemaan rauhassa, levossa, olipa ohjaaja missä vain, eikä aina siellä edessä, johon koira on tottunut.  Tälle en hae patenttia, uskon, että moni käyttää ko. menetelmää.

Ruoka, saalis, hallinta. 29.1.2018

YKSIN HARJOITTELEVAN PÄIVÄKIRJA.

Cokosta on aika tehdä vähintään bh-kelpoinen koiramies!
En tarkoita bh-ssa tarvittavia liikkeitä, nehän kävellään läpi koiralla kuin koiralla. Ei, vaan hallinnan, saalisvietin ja ravinnonhankinta vietin tasapainottamista. Näyttäisi, ettei meistä Cokon kanssa ole  yhteisharjoituksiin, eikä niitä taida pilivin pimein ollakaan? Keinoja kuitenkin löytyy. Ruoka on hyvä häiriötekijä, se on hyvä palkkio siinä ohella.....
Ensimmäisissä reeneissä kannattaa käyttää apulaista, jonka nimi on -saalisvietti-.
Se saa toimia vastapainona ravinnonhankinta vietille, vaikka suuri sukulainen onkin.
Hallinnan koulutuksessa on  kyse koiralle tehtyjen vaihtoehtojen hallinnasta. Onnistunut hallinta on silloin, kun vaihtoehto -ohjaajan käsky- ylittää koiran valitseman ehdon.

  Teen alkuun pienen harjoitteen, jossa näen mihin päin Cokon kiinnostus suuntautuu. Tämän testin jälkeen tiedän miten toimin eteenpäin.
Testi:    Kaksi puoli täyttä  ruokakuppia näkyvälle paikalle noin viiden metrin päähän toisistaan. (vert. toko evl kiertohässäkkä)  Kuppien välistä menee kuviteltu linja äärettömyyksiin. Olen kopsutellut Cokon mielenkiinnon rikkipurtuun jalkapalloon, joka on pakollinen varuste  eteen menon opettamisessa! No, liikaa ei kannata koiraa innostaa, mieluummin liian vähän. Kuitenkin niin, että maalaiskoirakin tajuaa pallolle menon tärkeyden. Vien pallon kuviteltua janaa pitkin ruokakuppien välistä noin viiden-kymmen metrin päähän. Matkan joutuu ohjaaja arvioimaan. Koira voi istua odottamassa, kun palaan sen luokse. Ruokakupitkin olen viennyt koiran nähden paikoilleen.  Testin kulkua turha yksityiskohtaisesti turha selittää, koira joko menee pallolle, tai valitsee ruokakupeista jomman kumman tai molemmat...... hmm... Ei haittaa, koska kuuluu harjoitukseen. Mutta kun pallolle on koira "pyydetty", (tätä voi lukea ehkä joku muukin kuin minä) sen pitää mennä sinne, käytetään lisäpyytelyn muodossa hallintaa. Kun koira on pallolla, Cokon tapauksessa sen pitää mennä lepäämään pallon viereen. Analyysi: Jos pallo on osoittautunut ylivoimaiseksi, taiotaan jostain toinen saman lainen, vaihdetaan pallot ruokakuppien tilalle, toinen kupeista tietenkin pallon tilalle. Kun kyse kuivista napuista, voi kupit asettaa päällekäin, jää turha autolle tai muuhun suojaan ramppaaminen pois. Harjoituksissa tasapainoillaan aluksi kuppien ja pallojen kanssa. Aina on kuitenkin koiran toteltava menoa taka kohteelle.
Varsinainen teho saadaan nostamalla koiran pyrkimystä tavoitella sivulla olevia houkuttimia, oli ne ruokaa tai pallot. Mutta koskaan se ei saa päästä niihin kiinni, tai syömään.  Luulisin, ettei tästä harjoituksesta ole haittaa koiran viettivoiman pysymiselle, päinn vastoin. Pitää vain tietää, kumpaa koira vaatii, sytytystä vai sammutusta. 
Variointia: Sivuhoukuttimia voi siirtää lähemmäksi janaa, ei niin lähelle, etteikö koira mahdu välistä. Takahoukutinta voi viedä lähelle äärettömyyttä tai tuoda aivan sivuhoukuttimien linjalle. Mahdollisuuksissa mielikuvitus rajana, sulaisi  lumi äkkiä että pääsisi kokeilemaan. Toki voisi lumeen polut tallata,  mutta harkka kun on sulanmaan harjoitus, niin ei!
patenttihakemus on menossa.....


  jatkuu.....