Kerettiläisyys koiran koulutuksessa jatkuu. 30.1.2018

      PAIKALLA OLO

Tämä liike on mysteerio monella tapaa. On koiria ja ohjaajia, jotka eivät tiedä ko. liikkeen vaikeudesta yhtään mitään, koira pelaa kuin kello. Ei kuitenkaan kerro, että sen muut liikkeet olisivat kunnossa, usein päin vastoin.
koira, jonka paikallaoloa joutuu reenaamaan erityisen paljon, saa usein harjoitusta siinä ohessa mihinkin liikkeisiin erityisen paljon, täytyyhän sessen sitten jotain oppiakin. 
En ole ollut hyvä paikallaolo kouluttaja, tai paremminkin kilpailija.  Halli ja Numa olivat paikka herkkiä, niihin ei voinut luottaa. Tämä epäluottamus poiki historian hämäristä haittajanan myöhempiinkin koiriin. En koskaan luottanut sataprosenttisesti koiran pysyvän paikalla. Vaikka Humukin pysyi joka kokeen elämänsä aikana.
Miten tämän voisi korjata. Miksi pitäisi korjata vanhan ohjaajan pääkoppaa? Miksi ei?

Konsti alkoi muhia flunssan tuomien ajatusten toistojen mukana.
Mitä koira eniten ressaa paikalla olossa? Hermostunutta ohjaajaa, joka on poistunut jättäen koiran katsomaan hänen peräänsä.... Katsomaan hänen peräänsä...... no joo, selkäänsä. Joku koira helpottuu, kun sen ja ohjaajan väliin tulee tiilestä, laudasta tai massalevystä, tai näiden yhdistelmästä rakennettu seinämä. Hmm....
Miksi näin pitää olla. Satavuotinen perinne! - käsky, koirat maahan!-  jätetään koirat! - Niimpä. Coko kokeilukappale ei joudukaan tähän ressiin, että ohjaaja pakenee jättäen koiran! Tai kyllä Coko jätetään, mutta ohjaaja poistuukin koiran taakse!  Nyt tulee luottamus peliin. Ensin opetan Cokon luottamaan siihen, ettei sen tarvitse kääntää aina rintamasuuntaa sinne, minne menen. Tämä on helppoa jopa lämpimässä tuvassa. Aloitetaan istumaliikkeestä. Nostan houkutusta asteittain koiralla, kuitenkin sen pitää pysyä alkuperäisessä asennossa. Tuttua, kyllä kyllä. Jatkan maassa olevalle koiralla. Poistunkin paikka käskyn jälkeen muutaman metrin koiran taakse.  Kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrin vahvistamaan koiran luottamusta siihen, ettei sen tarvitse kääntyä tarkkailemaan minua! Tärkeää on "paikka" käsky. Koska sitä kannattaa säänöistä huolimatta käyttää myös koeliikettä harjoitettaessa.  Varioin liikettä niin, että jätän koiran sivuun, molemmin puolin, viistoon jne... Mahdollisuus on varioida 360 asteen verran. Aluksi kuitenkin noin yhdeksääkymmentä astetta koiran takana. Pointti on, että koiran oppii makoilemaan rauhassa, levossa, olipa ohjaaja missä vain, eikä aina siellä edessä, johon koira on tottunut.  Tälle en hae patenttia, uskon, että moni käyttää ko. menetelmää.