Sillä hetkellä, kun joutuu miettimään kehumisen aiheita omasta koirasta, on parempi siirtyä "tavallisten" koiranomistajien joukkoon.
Mutta kun voi esittää seuraavanlaisen sanajonon, voi vielä olla jonkinlainen koiraharrastaja!
Minulla on (Coko) mahtavan hyvä koira, nopea, tulinen, kestävä, uskollinen, tosikko, on / off, salaman nopeasti käskyt vastaan ottava, varmasti myös kentän komein koira, nooohhhh.... on se, kun vertaa kontrastia ohjaajiin / koiriin.....
Kymmenen koiraa on saanut jonkinlaisen tuloksen menneitten vuosien saatossa. Siinä ohessa melkein sama määrä meillä asuneita koiria on antanut kontrastia koiran luonteista, siitä mitä koulutus niihin vaikuttaa, ja opettanut sen, että kouluttamaton saksanpaimenkoira on ilkeä riiviömäinen otus.. Saanee vähän liiotella.
Kuitenkin koiran koulutus on se, joka luo suhteen ohjaajan ja koiran välille. Ei se, että sohvalla syödään samasta kupista sipsejä ja popcorneja illat pitkät.
Jälkimmäisessä tapauksessa on vaarassa se, ettei koiraan tule minkäänlaista syvempää suhdetta. Koulutksella en tarkoita kisaan reenaamista, vaan kaikenlaista puuhastelua, jossa vaaditaan... vaaditaan koiralta ja ohjaajalta jotakin erityistä.
Nyt olemme Cokon kanssa otsikon mukaisessa tilanteessa.
Tuosta edellämainitusta koulutettujen luvusta Coko on ominaisuuksiltaan ylivertainen! En olisi uskonut, että jonkin verran koirien kanssa puuhastelut voi olla näin sokea ennen kuin tuli tosipaikka eteen.
Tosipaikka oli, koira pitää kouluttaa! Nyt olikin käsissä koira, jonka ominaisuudet eivät anna mitään anteeksi, kaiken vähiten virheitä. Coko toteuttaa saamansa käskyn salaman nopeasti. Jos käskyssä on pienikin virhe, se toteuttaa senkin.
Ihmettelin miksi koira "nousee minua vastaan" taluttimessa kulkiessa?? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Coko luulee, että minäkin haluan taistella sen kanssa taluttimesta! Tähän luuloon ei ole tarvinnut kuin puolenkymmentä käppivetokisaa Cokon kahden vuoden aikana. Olisi pitänyt tajuta kun kerran kentällä otin sinne kulkeutuneen kuusenkarahkan ja annoin Cokon ottaa siihen kiinni. Siltä kaatui kuppi nurin heti.
Sama oli taluttimen kanssa, sehän oiva kamppailu väline. Mutta esim. patukka, jonka koira kokee noutoesineeksi, se tulee kuin lintukoiran suussa, eikä siitä tarvitse tapella.
Joku kysyy, miksi et käytä auktoriteettia...... Silloin, kun kuppi on nurin, ei ole sellaista sanaa, kuin auktoriteetti! Auktoriteetti on sellainen voima, joka ymmärtää ennakoida, lukea koiraa, tietää mitä tuleman pitää, ja puuttuu sillä hetkellä asiaan. Näin vahvistetaan auktoriteettia, kertoi Coko minulle. Ennakointi tarkoittaa aivan sekuntien ajoitusta, mieluummin alle sekunnin. Mitä lyhyempi ennakointiaika sitä parempi. Käytännössä tapahtuu niin, että viedään koira sellaiseen paikkaan, jossa sen vietti on aikaisemmin lauennut esim. taluttimeen. Nyt jos koira näyttää, että kohta paukahtaa, kaikki peliin OHJAAJA! Ei kannata hyssytellä, pitää mennä henkisesti koiran yli, sekä fyysisesti, ilman kontaktia. Tarkoittaa kehon kielellä näyttää koiralle mahtavuutensa. Taas on sekunnin osista kyse, kun tulee se tärkein HYVÄ!!!! Auktoriteetti on sitä, että koira suhteellisen normaalissa tilassa tottelee. Mutta ei saa sirotella tuhkaa päälle, jos se viettimoodin ollessa päällä ei kuule, eikä näe mitään. Katsokaa suojelun irroitus liikkeitä, hyvät ohjaajat tietävän millilleen, milloin irroituskäsky pitää antaa, usein siihen ladataan kaikki. Jos se tulee väärään aikaan, on peli menetetty.
Tämähän on tuttua jo siitä, kun koira lyö leuat lukkoon esim. noutokapulaan. Siinä on ajoitus ollut pielessä. Koira näköjään voi sukkestoida itsensä tilaan jossa ohjaajaa ei ole....
Tänään tutkin Cokoa kentällä jo sillä silmällä, mitä siitä saisi kouluttamalla. Auhhh... Vaikka mitä, mutta sillä on käsittämättömän nopeat refleksit ottamaan vastaan myös ne virheliikkeet, virhekäskyt. ja virheelliset ajoitukset! Siis KEHUTAAN KOIRAA, yllätys yllätys, kehutaan vähän myös ohjaajaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti