Voisinhan hieman auttaa, Cokolla kommunikaatio perustuu enemmän sen hetken realiteetteihin. Muutos on jo se, että me molemmat vanhenemme. Cokosta tulee aikuinen uroskoira, meikäläinen menee vääjäämättä alamäkeä, välillä voi itse hieman laskua hillitä, mutta ajan kululle ei voi mitään.
Cokosta ja sen kanssa puuhastelusta oli kuitenkin kysymys.
Ehkä ulospäin näkyvin muutos on meidän eriytyminen omaksi hyväksi tiimiksi, Pahat saavat jäädä, siinä ohessa loppuu löysä neljän hengen tiimi. Aikansa kutakin.
Ehkä tämä uusi alku saa motiivin jälleen nousemaan, vie meidät kedoille ja pelloille heti keväästä asti. Jos kaikki lähtee rullaamaan ja kun lähtee, se pakollinen bh tulee suoritettua aikanaan.
Kuitenkin klassinen tottiskoulutus on Cokon ja minun kohdalla ohi. Coko saa keskittyä tekemään sille mielekkäitä hommia, etsimään esineitä, olivat ne sitten peltojäljen päällä, tai muuten jossain piilossa.
Kaikkein tärkein tehtävä on oppia ymmärtämään edes hiukkasen tuota koiraa, voi olla, että sen pääkopassa on samanlaisia ajatuksia meikäläisestä. No eipäs inhimillistetä.
Vaikka emme mitään tavoittelisikaan, jo Cokon läsnäolo, sen hommien seuraileminen ja yhteistyö Cokon kanssa riittää minulle, riittää oikein hyvin!
