Pitkäaikaisten empiiristen tutkimusten perusteella voin julkistaa tuloksista seuraavaa: Koiran palkkaaminen ruualla on taiteen laji, jonka harva hallitsee! En tarkoita etteikö kädet liiku, ja naksu naksu! Mutta mikä mättää? Koira ei ota näköjään "luonnollisesti" ohjaajan kädestä sitä herkkua! Tähän perustuen pitäisi ehkä opettaa ottamaan lennosta?! Humu runsaalla saalisvietillä varustettuna toimi aika hyvin kädestäkin ottajana, mutta Coko, kun Hän haluaisi tehoa siihen ottamiseen joutuisikin kääntämään pikkiriikkisen aggren puolelle, eikä tämä käy meidän kummankaan kulttuuriin. Olenkin huomannut, että Coko "helpottuu" silmin nähden, kun saa ottaa palkan vaikkapa maasta! Monta "mikäs nyt mättää" tilannetta voi välttää, kun seuraa tarkasti koiran "mikro" käyttäytymistä, joka voi olla sen kallon sisällä "makro" mitoissa olevaa toimintaa.... Kuisti juttu herätti kirjoittamaan tämän, se on malli esimerkki edellä kerrotusta.
Kirjoita viesti, @nimi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti