Tummu ja Humu

On niisä eroakin. Humu aina työn touhussa...
Tummu ottaa useimmiten lunkimmin.

Koirat kävivät Jokisuulla

Ruoppauksia on tehty jo kuukauden verran, näkyvääkin tulee.
Tummu ja lintu. Tummussa jo lähtökuumetta.

Kevään haistelua
Humua himoittaa uimaan jäiden sekaan.
Ehti se jo käydä särkemässä riitettä, mutta koulutettu kun on, tuli luimistellen takaisin. Vähän "painavan" käskyn avittamana.

Tavanomainen kuva

No joo, mutta kameran hain siksi, että possun asettelu vei Tummulta vain pari sekuntia, ja sitten tulikin uni.

"Siperiaa" Pitkääpauhaa ja koiria

Toivottavasti ei tällaisia lukemia enää tälle vuodelle.
Kazit odottaa ajokäskyä siperian taigalle.
Muinaiskaivaus löytöjä?
Tuo on Sisu!
Mustavalkoista Pitkässäpauhassa.
Osku oli päivähoidossa.
Taisi olla mukavaa.
Humppa toimi lapsenvahtina.
Tuolta katolta tapaa lumet lähteä useita kertoja talvessa, nyt ovat pysyneet joulukuusta lähtien.
Kas kummaa, ei olisi pitänyt mennä sanomaan.

Laiskan koirienkuvaajan otoksia

Joutava profiilikuva vastavaloon.
Tästä asetelmasta ei vaikea päätellä lopputulosta.
Hah...
Istuvaltaan vintinportailta on helppo tähtäillä.
Mitä turhaan kohdetta muuttaa.
Vähän kameraa joutu kääntähän.
Joutava profiilikuva salamalla.

Yllä tyypillisiä talvella laiskuudessa otettuja kuvia. Kuvaajan varusteet: Villasukat, silmälasit hukassa, välimpitämätön asenne millaisia kuvia tulee, kunhan niitä tulee paljon.

Varusteet: Järjestelmäkamera kauhistus, liikaa säätöjä. Suotimina vähintään kolme ikkunalasikerrosta. Taiteellinen vaikutelma kuvien epäterävyydessä ja tylsyydessä.

Miksi sulla on tutti?

Tummu on rauhallisen tasapainoinen, miksi sitä sanois, "varhaisvanhapiika". Humulle mukavan neutraali ärisijäkaveri, meikäläiselle jonkinlainen kenneluran jatkokappale, luullakseni?

Kun henki on vahva ja luu heikko

Humu meni rikki viime kesänä, se rakenne ei kestänyt pääkopan sanelemaa periaatetta, "vaikka läpi harmaan kiven" ja Hummerista tuli hupikoira kotiin. Läpi seinien pyritään vieläkin, jos vähän hillitymmin?

Onko tulevaisuus näin epäterävä?

Siinäpä tuhannentaalan kysymys. Parempi tässä vaiheessa olla lupaamatta mitään, vastoin luontua nyt vedetään matalalla profiililla.

Sanoista tekoihin

Noutoprojekti ei pahemmin hikeä pukannut.

Tummu on ollut nyt meillä kahdeksankymmentä päivää, ja kotiutuminen sujunut myönteisesti. On vähitellen aika laittaa liikkeet kuntoon jos aikoo siitä jotain irti saada. Seuraamisessa ei suuria ongelmia tunnu olevan, virtaa piisaa, eikä pahemmin painostele. Jättöjäkin on jätetty, Tummun korvainväli tuntuu sisäistävän ne aiheuttamatta mitään eroahdistusta tai paniikkia. Noutohan on aina projekti, ja sen päättyminen avaa portit todelliselle pk-koulutukselle. Joten nyt ovat eväät pakattu reppuun, ei muuta kuin niitä hyödyntämään.

Identtiset jäljet

Muutama jälki Tummulla takana, Humulla lukemattomia.

Vihdoin sain itsestäni irti että tein molemmille koirille samanlaiset jäljet, noin suunnilleen, aika hyvät niistä tuli. Ei mitään kisajälkeä, kolme kulmaa, päässä esine.

Tunnin vanhenivat kulottuneeseen ruohoon tehdyt, onneksi ei jää mitään jälkeä että silmillä voisivat ajaa. Napuja laittelin kasoihin.

Oli mielenkiintoista verrata miten ajelivat. Molemmat suoriutuivat jäljistä ilman havaittavia mokia, siinä mielessä tasaiset suoritukset.

Eroja siinä, että Humun jäljestys vaikuttaa paljon helpommalta, mutta samalla tulee se tunne, että "hyvin kävelee jäljen läpi". Tällainen ajotyyli kantaa helpolla jäljellä hyvin, mutta kun tulee vaikeuksia, onkin koira heti paniikissa.

Tummu tekee töitä koko ajan, keskittyy ja kyntää syvällä nenällä ruohostoa. Sääntöjen mukaan saisi siitä enemmän pisteitä, ja ehkä vaikeuksien tullessa valmiudet selvitä ovat paremmat.

Mutta kun on Tummulla ajanut nyt muutaman jäljen, näkee Humun aivan eri valossa, ja samalla voi kuvitella peilin, jota katsoo, ja sinne pitää irvistää. Totta se on, kyllä Humu kymmenen kertaa kysyi minulta "oletko tyytyväinen!!" On se jännää millon Tummu alkaa kysellä.....

Joopa joo.

Isokorvaisia

Treenit alkaa

Ensimmäinen jälkitreeni tänä iltapäivänä. Tein noin neljänmetrin suoria, neljällä kulmalla eilen leikkurilla ajetulle nurmelle, höystin melkein joka askeleen, kulmiin myös. Puolituntia vanheni ja Tummu töihin. Puolimetriä meni, ennenkuin käsitti mistä on kyse, ja sitten syötiin, nautittiin jäljen ajosta loppuun asti. Ai kulmat, ne menivät samalla rahalla kuin suoratkin. Tuuli kohtalainen.

Täältä tulee Tummu!

Tummu, alias Evergrey`s Gapri, tai toisinpäin.
Vielä riittää ihmettelemistä oudossa ympäristössä.
Nopeasti alkaa elämä voittamaan, kotiutuminen jo hyvällä alulla.
Humu ja Tummu. Takana Tummu, eikun Humu?

Uusi jäsen Perkkiön "perheeseen"

EVERGREY'S GABRI

Saapumispäivä oli lauantai 27.08.2011. Gapri, joka kastettiin uudelleen Tummu nimeen on keskikokoista suurempi saksanpaimenkoiranarttu. Leikattu. Koira on ollut Kaijan siskolla pennusta asti, mutta kun molemmat ovat töissä päivät, ei koiran energia oikein sopeutunut tähän rytmiin, ja tehtiin ratkaisu, että se muuttaa tänne.

Koiralla oli hieman räksytystaipumuksia, oppinut sen yksinollessaan. Mutta Humun avustuksella tuosta vaivasta alamme päästä nopeasti. Tummulla on hyvät takajalkojen lihakset, erittäin voimakkaat.

Se on hyvin saalisviettinen, mutta onneksi pystyy olemaan myös levossa.

Tässä vähitellen aletaan tutustua, ja sitten voisi ajatella pieniä liikkeenpoikasiakin koiralle.

Mielenkiintoista on lähteä Tummulla peltojäljelle, kolmivuotias koira, täysin pystymetsästä!

kuviakin tulee, kunhan ehdin räpsimään, tietyistä kulmista joutuu katsomaan kaksi kertaa, onko Humu vai Tummu.

Mystinen metsätyömies iski jälleen

Puu poikki, ja pinoon
Oho, pitkä kanto.
Mitähän Junno olis sanonut?
No niin!

Eiköhän tuohoki huitojaan totu?

Koiran mallia ja mallikoiria

Hummeri kuntoilee

Kevätsolskussa

Savotta sinettiä vailla

Humu ajaa talvella katkomiaan rankoja kotiin.