Hummeri kuntoilee

Kevätsolskussa

Savotta sinettiä vailla

Humu ajaa talvella katkomiaan rankoja kotiin.

Humpalle ajanvietettä

Viikon verran majailee meillä Pita, lepposa koira joka suopui Humuun, ja Humu siihen, äkkiä.

Evergrey`s Jarda 6.3. 1996 -- 14.2.2011 FIN22701/96

SYSI

Humun protesti pakkaselle.

Humu odottavalla mielellä...

Kyllä se kevät sieltä tulee.....
Ai tuleeko?

Kuntotesti

Riippakoivu katseli hieman alakuloisena tammikuista sunnuntaiaamua
Alkumatkalla näimme museoitavia wanhoja wehkeitä.
Tiedoksi, tämä on haravakone.
Humua alkoi mietittää homman mielekkyys
Vanhaa koulutietä matkasimme eteenpäin.
Tuolla aukion puolivälissä on urbaani tieura!
Humppaa mietityttää yhä enemmän...
Vielä on energiaa.
Kaikki Lohtajan lumi kerääntynyt tänne?
Tässä sitä vajaa metri.
Surmakangas loppuu tähän.

Päätimme Humun kanssa mennä Surmakankaan yli että heilahtaa! Puolen vuoden päästä ei maininna arvoinen juttu. Mutta nyt me "keski-ikäiset" nuorukaiset tuonne metriseen hankeen. Kamera mukaan, kumppareiden suut teipillä kiinni, minkkikintaat käteen, toki porkat myös.

Alkumatkassa katselimme Commeria ja vanhaa haravakonetta sillä silmällä, että helpolla museoon? Alkutalvesta tämä Surmakangas on ollut kauriiden lymypaikka, niiden jälkiä etsiskelimme nytkin. Mutta mitään ei löytynyt, hanki, todella hanki oli koskematon. Kankaan etelärinteessä on kuusimetsää eikä lunta ollut kuin puolisääreen, mutta puolivälissä alkaa puusto harveta, ja muodostaa aukon, josta lunta pääsee pyryttämään pohjapuolen aukiolta syvälle metsään. Jossakin kohtaa lunta oli varmaan yli metrin, Humukin sanoi muutaman kerran hommaa hullun hommaksi. Kameran kanssa touhutessa meinas kädet jäätyä. Lumikengät ehkä olisivat kulkua auttaneet, suksista ei muuta kuin haittaa. Mutta kun ei kiire mihinkään liikuimme eteenpäin enemmän kuin taakse, viimein tulimme kovalle tielle, jota olikin jo vähän helpompi tallustella kotiin päin. Havainto, metrisessä pehmeässä hangessa koira on aika avuton kulkuneuvo, no... parempikin puhuja.

Missä peltopyyt?

No tässä kaksi tämän vuoden pyytä. Eivät kaikki aivan ole loppuneet, miten tästä voisi nyt sanoa, "parempi kaksi pyytä pihalla, kuin ei yhtään??"
Vuosi sitten talvehti kolmentoista peltopyyn parvi tässä pihapiirissä.
Pieniä kuokkavieraitakin kävi murusia nokkimassa. Nyt ei pyitä ole näkynyt.

Humu kiittää

Runsaista onnitteluista, ylenpalttisista lahjuksista täyttäessään ihmisenkielellä VIISIKYMMENTÄ VUOTTA! Toivottaa kaikille rauhaisaa joulua, viettistä uuttavuotta, ja lupaa olla kova luu ensivuonna.

Koiriemme juurilla

Munchenin kellopelin myötä toivotam` blogin selailijoille, HYVÄÄ JOULUNAIKAA.
Kun Munchenistä ei löytynyt saksanpaimenkoiria lähdimme etsimään niitä Salzburgista.
Mekaaninen Mozart meinasi paleltua.
Toimihan se lopultakin....
Maine kiirii kauaksi. (pieni kirjoitusvirhe annettakoon anteeksi)
No joo, löytyihän se koirakin.....
Ja hevosia....
Valkeaa joulua laulava hirvi!
Susikoira...
Poroja! Ei mennyt reissu hukkaan.

Humu täyttää runsaan viikon kuluttua seitsemän vuotta!

Ompas tuota lunta taas kertynyt?

Vajaa seitsemän vuotta sitten ilmestyi tuohon pihapiiriin keltainen, Petra sanoi, "kuvottavan näköinen otus". Humu siitä tuli, monen vastustuksesta huolimatta. Keltainen väri vaihtui vähitellen sekaharmaaruskeaksi.

Kaverina Humu on ihanteellinen, ei hätkähdä outoja paikkoja, odottaa uskollisesti, pysyy kotona, ei sotki, on aina valmis, täysin rehellinen, hurja koira josta on ollut pelkkää iloa kohta seitsemän vuotta.

Anjon, Bubban ja Nopsan mietteitä.

Kyllä minä komia oon, ainaki omasta mielestäni.
Ylös äkkiä, maha ja pal.. paleltuu...
Tällä vauhdilla ei tuu edes teräviä kuvia.
Puhu selevemmästi, niin mitä!
Ai jaa..
Ootta siinä nyt eesä, ko valokuvaa otetahan.
Jumalauta, ysi luoksepäästävyyestä, ens kertahan hariottelen tätä peilin eesä.
Joopa joo, jos joku on tylsää, niin tämä.
Tättärää.. etpä päässyt kuvaan.

Jäinköhän minä tänne ilmaan?
Älä hyvä ihiminen läkähytä.

Kokkola Kiltan toko 101010. Kolme pahalaista koiraa syvissä mietteissä.