Piipaa koira (t)

Olli tuolla Pahojen sivulla analysoi asiallisesti piippauksen perusteita, ja syitä.
Samojen elementtien satoa tässä niittelee itse kukin.
Vaarana on, kun pyrstön saa tervasta irti tarttuu nokka siihen, jne... vanhoja satuja muistellen.

Perimästä piippaus on kiinni. Koiran ja ohjaajan. Uskoisin, että vaikka saisin mykän koiran itselleni, vähän ajan päästä se piippaisi.
Mutta tämän kylkiäisenä taasen tulee ne kymmenen minuutin seuraamiset vietin juurikaan laskematta. Siinä se pyrstö - ja nokka teoria käytännössä. Mutta en usko, että piippauksen loppuminen, jos se joskus tapahtuisi, tuohon vaikuttaisi, ehkä kävisi päinvastoin, sitä kaivattua voimaa tulisi lisää, kuten Ollikin tuumaili?
Miten tuon projektin aloitan. Peiliin katsomalla, miettimällä omaa toimintaa, reagointia koiraan, vartalon, käsien, jalkojen, korvien, ison nenän, tukan ja vaikka minkä asentoja tarkaten.
Pitää löytää jokin yhteys miksi koira määrätyssä tilanteessa alkaa piippaamaan, ja miksi ei?
Jossakin patovaiheessa tulee äänettömyys! Koiran keskittyminen, (kanavointi) ylittää jonkin rajan, ja piippaus loppuu. Tällöin on havaittavissa juuri sitä voimakkuuden kasvua koiran olemuksessa. Tähän perustan ajatuksen, että vähäinen toivonkipinä voisi kiillellä jossain avaruudessa.
Harjoitteet aloitamme siviilissä. On kaksi hyvää paikkaa, kun alan hapuilla lakkia päähän, ja toinen ruuan odottaminen.
Näissä tapauksissa vain oire paranee, jos saan koiran hiljaiseksi. Piippaus jää koiran sisään, eikä sillä itse asian kanssa suuria tekemisiä ole. Projekti on vain mielenkiintoinen episodi koiran itsehillinnän kehittämisestä toistojen, mustavalkoisuuden avulla.
Mutta seuraavaksi olisikin sitten haettava oikea pato, ja sen purkaminen.
28.11
Projektista tulee mielenkiintoinen. Ei riitä, että pyrstö lähtee irti, ja nokka tarttuu, voi toinen siipikin siinä sivussa tervaantua, puhumattakaan varpaista.
Esim. Uloslähtö vinkumisen saa hallittua, patouttamalla koira tiukkaan katsekontaktiin. Onneksi Humu tässä vaiheessa voi pitää pannun kasassa. Mutta, "ulos!" käsky tietenkin vapauttaa energiaa niin paljon, että lähtölaukaus tapahtuu. No, onko siinä jo edistystä, että näin tapahtuu. Uskon että on? Koiran täytyy samalla jo purkaa painetta vauhtiin, ja sehän on plussaa.