Sanoista tekoihin

Noutoprojekti ei pahemmin hikeä pukannut.

Tummu on ollut nyt meillä kahdeksankymmentä päivää, ja kotiutuminen sujunut myönteisesti. On vähitellen aika laittaa liikkeet kuntoon jos aikoo siitä jotain irti saada. Seuraamisessa ei suuria ongelmia tunnu olevan, virtaa piisaa, eikä pahemmin painostele. Jättöjäkin on jätetty, Tummun korvainväli tuntuu sisäistävän ne aiheuttamatta mitään eroahdistusta tai paniikkia. Noutohan on aina projekti, ja sen päättyminen avaa portit todelliselle pk-koulutukselle. Joten nyt ovat eväät pakattu reppuun, ei muuta kuin niitä hyödyntämään.

Identtiset jäljet

Muutama jälki Tummulla takana, Humulla lukemattomia.

Vihdoin sain itsestäni irti että tein molemmille koirille samanlaiset jäljet, noin suunnilleen, aika hyvät niistä tuli. Ei mitään kisajälkeä, kolme kulmaa, päässä esine.

Tunnin vanhenivat kulottuneeseen ruohoon tehdyt, onneksi ei jää mitään jälkeä että silmillä voisivat ajaa. Napuja laittelin kasoihin.

Oli mielenkiintoista verrata miten ajelivat. Molemmat suoriutuivat jäljistä ilman havaittavia mokia, siinä mielessä tasaiset suoritukset.

Eroja siinä, että Humun jäljestys vaikuttaa paljon helpommalta, mutta samalla tulee se tunne, että "hyvin kävelee jäljen läpi". Tällainen ajotyyli kantaa helpolla jäljellä hyvin, mutta kun tulee vaikeuksia, onkin koira heti paniikissa.

Tummu tekee töitä koko ajan, keskittyy ja kyntää syvällä nenällä ruohostoa. Sääntöjen mukaan saisi siitä enemmän pisteitä, ja ehkä vaikeuksien tullessa valmiudet selvitä ovat paremmat.

Mutta kun on Tummulla ajanut nyt muutaman jäljen, näkee Humun aivan eri valossa, ja samalla voi kuvitella peilin, jota katsoo, ja sinne pitää irvistää. Totta se on, kyllä Humu kymmenen kertaa kysyi minulta "oletko tyytyväinen!!" On se jännää millon Tummu alkaa kysellä.....

Joopa joo.

Isokorvaisia

Treenit alkaa

Ensimmäinen jälkitreeni tänä iltapäivänä. Tein noin neljänmetrin suoria, neljällä kulmalla eilen leikkurilla ajetulle nurmelle, höystin melkein joka askeleen, kulmiin myös. Puolituntia vanheni ja Tummu töihin. Puolimetriä meni, ennenkuin käsitti mistä on kyse, ja sitten syötiin, nautittiin jäljen ajosta loppuun asti. Ai kulmat, ne menivät samalla rahalla kuin suoratkin. Tuuli kohtalainen.

Täältä tulee Tummu!

Tummu, alias Evergrey`s Gapri, tai toisinpäin.
Vielä riittää ihmettelemistä oudossa ympäristössä.
Nopeasti alkaa elämä voittamaan, kotiutuminen jo hyvällä alulla.
Humu ja Tummu. Takana Tummu, eikun Humu?

Uusi jäsen Perkkiön "perheeseen"

EVERGREY'S GABRI

Saapumispäivä oli lauantai 27.08.2011. Gapri, joka kastettiin uudelleen Tummu nimeen on keskikokoista suurempi saksanpaimenkoiranarttu. Leikattu. Koira on ollut Kaijan siskolla pennusta asti, mutta kun molemmat ovat töissä päivät, ei koiran energia oikein sopeutunut tähän rytmiin, ja tehtiin ratkaisu, että se muuttaa tänne.

Koiralla oli hieman räksytystaipumuksia, oppinut sen yksinollessaan. Mutta Humun avustuksella tuosta vaivasta alamme päästä nopeasti. Tummulla on hyvät takajalkojen lihakset, erittäin voimakkaat.

Se on hyvin saalisviettinen, mutta onneksi pystyy olemaan myös levossa.

Tässä vähitellen aletaan tutustua, ja sitten voisi ajatella pieniä liikkeenpoikasiakin koiralle.

Mielenkiintoista on lähteä Tummulla peltojäljelle, kolmivuotias koira, täysin pystymetsästä!

kuviakin tulee, kunhan ehdin räpsimään, tietyistä kulmista joutuu katsomaan kaksi kertaa, onko Humu vai Tummu.

Mystinen metsätyömies iski jälleen

Puu poikki, ja pinoon
Oho, pitkä kanto.
Mitähän Junno olis sanonut?
No niin!

Eiköhän tuohoki huitojaan totu?

Koiran mallia ja mallikoiria

Hummeri kuntoilee

Kevätsolskussa

Savotta sinettiä vailla

Humu ajaa talvella katkomiaan rankoja kotiin.

Humpalle ajanvietettä

Viikon verran majailee meillä Pita, lepposa koira joka suopui Humuun, ja Humu siihen, äkkiä.

Evergrey`s Jarda 6.3. 1996 -- 14.2.2011 FIN22701/96

SYSI

Humun protesti pakkaselle.

Humu odottavalla mielellä...

Kyllä se kevät sieltä tulee.....
Ai tuleeko?

Kuntotesti

Riippakoivu katseli hieman alakuloisena tammikuista sunnuntaiaamua
Alkumatkalla näimme museoitavia wanhoja wehkeitä.
Tiedoksi, tämä on haravakone.
Humua alkoi mietittää homman mielekkyys
Vanhaa koulutietä matkasimme eteenpäin.
Tuolla aukion puolivälissä on urbaani tieura!
Humppaa mietityttää yhä enemmän...
Vielä on energiaa.
Kaikki Lohtajan lumi kerääntynyt tänne?
Tässä sitä vajaa metri.
Surmakangas loppuu tähän.

Päätimme Humun kanssa mennä Surmakankaan yli että heilahtaa! Puolen vuoden päästä ei maininna arvoinen juttu. Mutta nyt me "keski-ikäiset" nuorukaiset tuonne metriseen hankeen. Kamera mukaan, kumppareiden suut teipillä kiinni, minkkikintaat käteen, toki porkat myös.

Alkumatkassa katselimme Commeria ja vanhaa haravakonetta sillä silmällä, että helpolla museoon? Alkutalvesta tämä Surmakangas on ollut kauriiden lymypaikka, niiden jälkiä etsiskelimme nytkin. Mutta mitään ei löytynyt, hanki, todella hanki oli koskematon. Kankaan etelärinteessä on kuusimetsää eikä lunta ollut kuin puolisääreen, mutta puolivälissä alkaa puusto harveta, ja muodostaa aukon, josta lunta pääsee pyryttämään pohjapuolen aukiolta syvälle metsään. Jossakin kohtaa lunta oli varmaan yli metrin, Humukin sanoi muutaman kerran hommaa hullun hommaksi. Kameran kanssa touhutessa meinas kädet jäätyä. Lumikengät ehkä olisivat kulkua auttaneet, suksista ei muuta kuin haittaa. Mutta kun ei kiire mihinkään liikuimme eteenpäin enemmän kuin taakse, viimein tulimme kovalle tielle, jota olikin jo vähän helpompi tallustella kotiin päin. Havainto, metrisessä pehmeässä hangessa koira on aika avuton kulkuneuvo, no... parempikin puhuja.

Missä peltopyyt?

No tässä kaksi tämän vuoden pyytä. Eivät kaikki aivan ole loppuneet, miten tästä voisi nyt sanoa, "parempi kaksi pyytä pihalla, kuin ei yhtään??"
Vuosi sitten talvehti kolmentoista peltopyyn parvi tässä pihapiirissä.
Pieniä kuokkavieraitakin kävi murusia nokkimassa. Nyt ei pyitä ole näkynyt.