Coko on nyt ihmisen iässä noin 4 ja puolivuotias. Ihmisälykkyydessä on se jäänyt jälkeen jo huimasti. Mutta vietit ja vaistot ovat paljon edellä, tietenkin mös fyysinen voima ja liikkuminen.
Koulutuksessa tuleekin tässä kohti paljon ajattelemisen aihetta? Mitä sille kannattaa opettaa esim. tottelevaisuuden osalta? Ei mitään muuta kuin toistojen kautta refleksi suorituksia, esim. ovelle istutaan, luokse tullaan jne... Nämä koiran perusmuistiin. Luokse kannattaa tulla, kun aina saa jotain mukavaa ja hengissäpysymisen vietti sitä vaatii. Samoin ovelle istuminen, sehän ei ole luonnollinen tapa, mieluiten koira menisi heti aukaisusta ulos. Nyt se kuitenkin istuu, kun on aina istunut. Ja kun se kannattaa.
Mitä nämä höpinät? Jälkipellolla koiranpentu on täysin viettiensä varassa, sitä ajaa eteenpäin ravinto jota se saa siitä tehtävästä. Mutta tämä eteenpäin meno ei ole helppoa, koiran on pidettävä itsensä ravinnon päällä nenän avulla, kun ravinnon alta tulee tuttua kengän hajua, oppii koira pian yhdistämään sen poluksi jota kannattaa seurata. Mutta kun kyse neljä ja puolivuotiaasta ipanasta, ei keskittyminen riitä kovin vaikeaan tehtävään.
Olen monesti pohtinut, mikä on mennyt pieleen edellisillä koirilla, kun eivät pellolla ole olleet toivotunlaisia? Coko on opettanut nyt sen, älä tee liian vaikeita jälkiä liian aikaisin. Mene aina koiran suorituskyvyn rajoissa, mieluummin hieman liian alhaalla kuin siinä rajalla. Kuitenkin niin, ettei junnaamista tapahdu.
Tässähän on kaksi elementtiä, jotka vaativat vähtellen jäljen vaikeuttamista, yllä mainituissa rajoissa.
Koira kehittyy hyvin nopeasti tässä iässä, ja tehdyt toistot tekevät koirasta pätevämmän jäljestäjän.
Näiden kahden kehityskäyrän huomioiminen on mielestäni perusedellytys, että koirasta kehittyy kelpo peltokoira.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti