Cokolla on nyt 25 jälkiharjoitusta takana, yhteensä noin 800 metriä. Tämä on ensimmäinen koira, jota olen malttanut harjoittaa "sordiino" päällä. Jokainen jälki mieluummin liian helppo ja lyhyt. Kuitenkin yritän jälki jäljeltä tehdä hieman haastavampaa tehtävää koiralle. Ensimmäinen sääntö, jokaiseen askeleeseen napu niin kauan, että koira alkaa varmasti tajuta myös sen poljetun maan merkityksen. Alusta asti jälki ei ole saanut seurata peltoon muodostuneita uria. Jäljen päässä aina stoppi, ja "kuosmaset". Neljänkymmenen viiden asteen kulmia teen, ne tuntuvat helpoilta senkin takia, että koira ei reagoi pellon uriin. Vauhdin pidän niin vakaana kuin ikinä osaan. Siihen auttaa kankainen jälkiliina. Kun vauhti ei kiihdy, koiran nenä pysyy syvällä, ryntäilevä koira herkästi nostaa kuonon maasta. Tuulen olen valinnut, kun vain mahdollista takaa tulevaksi, tai sivusta.
Näillä eväillä alkaa rakentua hyvä jäkikoira, joka itse tietää mitä pitää tehdä. Annan sille alusta asti niin paljon painetta, että se on itsekään tietämättä siihen tottunut.
Nyt koira pienelle tauolle. Näitä olen pitänyt, kun jokin tavoite saavutettu, usein niin, että ennen taukoa on ollut se "vaativin jälki".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti