Koiran koulutus on suhteellisen helppoa hommaa, mutta koulutappas itsesi!
Jenni jo silloin, kun Tummun kanssa kävelin Pahojen kentällä huomautti vinosta asennosta, ei koiran vaan minun. Nyt Riikka samasta asiasta. Kiusllisesti olivat oikeassa, toki tuon on itsekin huomannut. Se miten siihen puuttuu onkin vaikeampi juttu.
Kun Ipo tuli Suomeen, tottis seuraaminen oli koiran poikittamista edessä. Siitä tuli pisteitä. Joten tämä meikäläisen vino asento olisi hyvä, kun aikaa siirrettäisiin parikymmentä vuotta takaisin päin.
Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Oikeakätinen ihminen kulkee luonnostaan vasenpuoli edellä, selvimmin sen havaitsee nyrkkeilyssä. Kaipa ihminen suojaa voimakkaampaa kättään ja laittaa heikomman alttiiksi iskuille. Hankaluus on siinäkin, etten oikein tiedä kumpi kätinen olen?
Mutta, vuosikausia koiran kanssa asunut pk- toko ihminen kulkeekin oikea puoli edellä! Tämä on väistämäntön tosiasia. Koira pitää nähdä, sitä pitää pystyä hallitsemaan molemmilla käsillä, kun koira vielä lukee ohjaajan vartaloa sentin tarkkudella on hetkessä tuloksena vinossa kulkeva ohjaaja, sekä poikittava koira. Minulla tämä korostuu, kun ohjaajan liikkeet muutenkin ovat rajoitettuja.
Tässä lyhyt alkulause edessä olevan ongelman korjaamiseen.
Piti heti alkaa tutkia mitä tapahtuu. Laitoin Cokon häkkiin ja kävelin keittiön poikki. Aivan ok... tähän ikään.... Sitten ajattelin Cokon vasemmalle sivulleni, kauhistus, oikean jalan askel piteni ainakin kymmenen senttiä, ja vasen alkoi jätättää. Kävelin kylkimyyryä oikea kylki edellä. Siihen kun kuvittelee koiran, sehän poikittaa, ja Riikan sanojen mukaan on auki peräpäästä... Raappasin Cokon häkistä, pakotin itseni kävelemään suorassa, ei vika olekaan ollut Cokossa. Mutta nyt on laitettava suuri painotus sanalle PAKOTIN! Ei tästä helppoa tule, nyt jo kolottaa harteita pelkkä ajatuskin. En varmaan yhden koiran aikana saa täydellistä kävelyä, eikä tarkoituskaan, yritetään kuitenkin... huohh....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti