keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Hyvät pohjat, tai huonot? 1.11.2017

Ehkä liian vähän tulee kiinnitettyä huomiota näin amatöörinä sanaan, "hyvät pohjat"? Tarkemmalla mietinnällä se taitaa erottaa harrastelijan, osaajasta! Vieläkin tarkemmalla mietinnällä ilmenee, että kuulun ja olen aina kuulunut tuohon edellä mainittuun ryhmään.
Tämä ominaisuus kostautuu usein epävarmuutena, "no jos se sattumalta tekisi" jne...." Hyvät pohjat" eivät tarkoita, - otin sata kertaa eteenmenoa, - otin viisikymmentä kertaa hyppyä.... viime viikolla.- Ei todellakaan. Kovin tarkalla mietinnällä "hyvät pohjat" tarkoittavat koiralle toistettua toimintaa, joka alkaa muistuttaa jopa vietti päällä olevan koiran työskentelyä, mutta ei ole sitä. Yksi yksinkertaisimmista, "hyvistä pohjista" on koiran sivulla istuminen. Sitä on tehty pennusta asti, joten koira tekee sen vaistomaisesti. Kuitenkin tämäkin "hyvät pohjat" ei ole täydellinen ilman ohjaajan ja koiran keskinäistä konfliktin sietokykyä.  Esim. Polkaise koiran varpaille pari kertaa peräkkäin, kun se istuu sivulla! Puolittainen "hyvät pohjat" koira kääntää vietin päälle ja tulee hädissään vielä lähemmäksi!  Vajaasti koulutettu voi alkaa kartaa ohjaajaa. Mitä herkempi ja pintapuolisesti koulutettu liike, esim. nouto, koira heittää noutamisen herkästi muiden hommaksi, kun tulee konflikti ohjaajan kanssa. Peltojäljillä kun koira herkimmillään, tämä ilmenee pahimmillaan valejäljen ajamisena. Siksi olisikin tärkeä kuormittaa pellollakin koiraa kestämään ohjaajan ja itsensä väliset konfliktit.Sehän ei tule hetkessä, kouluttaminen, ei edes vuodessa. Turhaan ei puhuta pienestä patouttamisesta jäljellä, tämähän on yksi tie konfliktien sietoon.
Ennenkin tiedettiin jotakin.... Kun koira alkoi herkistyä narulle, etsittiin pitkä metsäpolun pätkä, jos kaveri mukana, hän polun päähän, ja houkuttelemaan koiraa tulemaan, ja ohjaaja tietenkin jarrutti parhaan taitonsa mukaan.  Molemmilta vaadittiin taitoa, ettei koira päässyt yliminä tilaan. Vähitellen avustajan rooli heikkeni ja ohjaaja saattoi alkaa häiritä koiraa jälkiliinalla. Kyllä tämäkin auttoi "hyvän pohjan" rakenteluun, tietenkin ei korvaa pennusta asti tehtyä työtä.
Milloin voi sanoa fh koirasta "hyvät pohjat"? (hieman liiotellaan) Ohjaaja vetää koiran väkisten pois jäljeltä, koira käy puraisemassa ohjaajaa,  menee takaisin jäljelle, aiheuttaen melkein sairaaloisen kuvan toiminnastaan!!!!
Tuossa yllä olevassa kuvan toiminnassa tapahtuu tuo ilmiö. Koira on täysin kuuro ohjaajan turhautumiselle, kun pitää ottaa sen suusta kaikki mitä tarjoaa. En tiedä, onko mitään enää keinoa, jolla tuo "hyvä pohja" murrettaisiin.  Toki ei tottis niin rakettitiedettä ole, että joka liikkeelle kannattaisi tehdä " hyvät pohjat" jos ne tekisi, se SM-mitalli olisi varmasti taskussa.

Ei kommentteja: