Cokolla, kuten usealla viriilillä nuorella miehellä on seikkailun ja haastamisen halu. Haastetuksi kelpaa, vaikkapa koiran ruokkija, yösijan antaja.
Impulssiksi portaitten laaseminen, tai polkujen kolaaminen. Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu ja hankeen koiranjälkiä. Kuitenkin alkoi hieman epäilyttää onko tuo nyt aivan viisasta. Ainahan kannattaa aiheen ilmaantuessa verestää ammoin käytettyjä etupäässä hyviä konsteja. Tässä tapauksessa pieni plagiointi Supermannynkin käyttämästä keinosta.
Sivuhuomautuksena sanoisin, joko Coko on harvinaisen älykäs koira (Petra ei tirsku) tai sitten arvioin alakanttiin koiraeläimen oppimiskykyä.
Homma hoitui seuraavasti: Menimme ulos, Coko ja minä. Luintakin satanut sopivasti, ettei tarvinnut lavastushommiin ryhtyä. Otin luudan, Coko räjähti heti! Käskin sen normaalilla kutsulla takaisin pikkukuistiin. Nyt koiraa en palkinnut. Jatkoin laasemista, menin hakemaan koiraa. Se istui rauhallisena odottaen. Palkitsin rauhallisen ulosmenon. Luuta käteen, Coko epäröi, mutta lyhyellä tulilangalla varustettu panos räjähti kuitenkin. Taas edellisen toistoa. Kolmannella kerralla Coko tuli itse kärsimään "rangaistuksen". Neljännellä kerralla painui soittokämpän tykö hankeen, josta löytyi oma kepakko pahoinpideltäväksi. Turha sanoa, että huudot, uhkailut, julmistelut vain kiihdyttävät koiraa entistä hurjempaan haastamiseen.
Toki pitää olla varuilla vielä muutamana lumisade päivänä, kun luudan käteen otan. Mukavinta asiassa oli, ettei koira, enkä minä ottanut kaapissa oloa rangaistuksena.
Otsikko, "vanha konsti parempi, kuin pussillinen uusia?" Niimpä, tätähän käytettiin paljon ylikuumenneitten koirien autosta ottamiseen. Mutta jokin uusi pidäke järjen käytölle, vei konstin romukoppaan, Manco taisi olla viimeinen johon "kaappia" käytettiin. Uskon, että huolellisella ohjaajan toiminnalla tulosta tulee yli aktiivisen koiran hillinnässä. Kaikki koirat ja ohjaajat eivät vaadi tällaisia konsteja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti