Mitä kauemmin koirien kanssa puuhastelee, sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee. Ehkä lievemmin, tajuaa, että on paljon mennyt sivu sellaista asiaa, jolla todellista merkitystä.
Halli, olen pohtinut usein sitä, miten täysi noviisi koiran kanssa, sai ison saksanpaimenkoiran aika hyvin hallintaa, jopa voisi tuon aika sanan jättää pois!
Miksi se hallinta ei ole ollut niin luontaista näiden lähihistoriassa olevien koirien kanssa?
Paluu nykyisyyteen:
Minun Cokon hallinta oli täysin retuperällä tässä taannoin. Ehkä vaistomaisesti aloin toimia niin, että Cokon käyttäytyminen esim. kotona muuttui täysin.
Mitä tapahtui?
- En ole potkinut, en lyönnyt, en karjunut koiralle, en....
Nyt jälkiviisastelua. Paavo Rapilan kurssilta jäi useille kurssilaisille osin ristiriitainen episodi mieleen. Se jopa aiheutti polemiikkia kurssilaisten keskuudessa. Kysyttäessä Paavolta onko hänen koirat kotikoiria, Paavo myönsi niiden olevan sekä koti, että häkkikoiria. No tässä ei mitään, mutta Patepa lohkaisi heti perään, " en puhu koskaan koirille kotona" !!! Ajattelin, "nyt Paavo et tiedä mistään"!
En ajatellut yhtään pitemmälle, mistä kysymys!
Koirat eivät puhu toisille, eihän tuota olisi kannattanut edes kirjoittaa. Kuitenkin niillä on laumajärjestys!
Minä höpötän koiralle jatkuvasti, minä annan koiralle käskyjä, minä kiellän koiraa, minä kiitän koiraa...
Hae Kinnunen nyt ne käskyt, joilla saat Cokon hallintaan? Jos Coko olisi ihminen, voisin hakea ne käskyt, joilla voisi saada kaverin hallintaan, koska ihmisille on suotu puhekommunikaatio taito.
Mutta eihän se päde koiran kanssa!
Mikä pätee? Shokkivaikutus saadaan aikaan ei kurittamalla, eikä muullakaan fyysisellä tavalla.
Ensimmäinen ja ainakin Cokolle tehokkain tapa on, selventää sen kanssa tapahtuva kommunikointi.
Näin yksinkertaista, ja järkeen käypää tuon koiran kanssa. Selventämiseen kuuluu kaiken löpötyksen karsiminen. Onhan hehkutettu koiran koulutusessa ettei koiran tarvitse osata, kun EI ja HYVÄ! Aivan oikein! Mutta miksi sitä turhaa löpinää ja turhaa moittimista, kiittämistä pitää harrastaa.
Luulemme, kun monisanaisesti lepertelemme "kyllä se on hyvä poika, hieno koira isin pikku mussukka jne...." Että nyt on koiramme taivaissa kun tulee kehu sanoja. Tai sitten " tuhma rakki, ei noin saa tehdä, hyi sesseä" Kyllähän siellä vilahtaa ne hyvä ja ei sanakin, menettäen joka kerta enemmän tehoa. Muuttuen vähitellen merkityksettömiksi, jos ei volyyme ole yli sadan hertsin.
Mutta ns. mykkäkoulu, sehän on älytön sana, koirahan pitää mykkäkoulua jatkuvasti, miksi ihmisen pitäisi siitä poiketa? (koira vinkuu, se on pennusta asti tuleva apu, mutta harvoin emä siihen puheella vastaa) Mutta me vastaamme, "mitä sää vingut? haluatko sää ulos? Mikä sulla on? Oo nyt hiliaa?) Ehkä hyvää harjoitusta tulevia oooppera rooleja varten??
Nyt on neljänkymmenen vuoden aikana opitun huonon tavan käätäminen täysin päälaelleen, mutta kun tuloksia tulee päivittäin, kyllä tämä tästä. Silittämisen pois jättäminen ei kuulu hallinnan palauttamiseen. Sitä ehkä voi lisätä.
Mielestäni Coko alkaa olla kohta tasapainossa itsensä kanssa.
ps. Minähän keskeytin tämän hallintaan oton noin pariviikkoa sitten, koska en tajunut mikä tässä on takana, koira palasi nopeasti entiseen moodiin, mutta oli helppo nyt kääntää kunnon rauhalliseksi koiraksi, joka tietää, että kun käsky tulee se on hänelle tarkoitettu, ja niin, että siihen pitää reagoida.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti