Usein esiin otettu keino koiran koulutuksessa on, en tiedä, onko sillä mitään virallista nimeä, "vietinvaihto koulutus", hieman köyhä sana ko. toiminnalle. Olkoon nyt sana mikä on.
Tämähän on tuttua kauraa jo hamasta historiasta asti, kuitenkin sen käyttö jää usein liian vähälle, ehkä pelätään haittatekijöitä, tai sitten vain laiskuutta jää tekemättä.
Siitä mukava koulutus, että tehoaa koiran tehon nostoon, sekä auttaa hallinnan saavuttamisessa.
Miten? Tässä yksi sovelletus, Coko esimerkkikoirana. Cokollahan on potentiaalia aggression kautta vastustaa kun sitä vastustetaan. Tästä hyvänä esimerkkinä viimekesän talutin tappelut, jotka kasvoivat mittasuhteiltaan jopa liian suuriksi. Selitys yksinkertainen, koira ei tiennyt mitä tehdä!
Petra toi isänpäivä lahjaksi narusta tehdyn narupallon! Cokon tapauksessa ihanteellinen väline. Patukka on parempi kappaleen lopussa kerrotulle menetelmälle.
Mutta tämä narupallo on nyt välineenä. Ensimmäinen tehtävä oli kanavoida Cokon kiinnostus taluttimesta narupalloon, (vastaisuudessa käytän sanaa pallo) Sehän ei aikaa vienyt kuin muutaman seuraamis askeleen verran. Talutin ongelma, (joka jo muutenkin väistymässä) oli kanavoitu palloon! Turha sanoa, etteikö pallosta tullut uusi taistelu väline, tai olisi tullut! Rauhan kautta se kyllä irtosi, mutta kuka jaksaa koiraa lepyttää minuutti kaupalla, eikä siitä mitään hyötyä saa.
Pallon on lähdettävä täydessä vietissä olevalta koiralta käskystä! Järkikin sanoo, ettei edellinen irroituskonsti anna mitään pysyvää tulosta, no tuohan tuli jo sanottua.
Aloitin ilman viettiä "kiinni" "irti" koulutuksen, vain palloon.... "kiinni" "irti". Vähitellen lisäsin ärsykettä, pienellä, valenykäisyllä, johon Coko reagoi heti. Siitä vain viettiä lisää "kiinni" "irti" niiden piti toimia. Idea on se, että koiralta saa pallon irti, aivan lintukoiran tapaan, kun sen vietti on matalalla tai nollissa. Mutta eihän se ole mikään ongelma, ongelma on kiinni hetsautuneen koiran käskyttäminen niin, että se tehoaa. Bonuksena tulee aika moinen hyppäys yleishallinnan saralla ylöspäin, ja tässä "liikkeessä" riittää harjoittelemista. Lopullinen päämäärä on koiran irtikäskyn tajuaminen, siinä voi antaa vajaa sekunnin ajatusrauhan, koska jos koira irroittaa samalla kun käsky tulee, on se kääntynyt hieman "sirkustempun" suuntaan, enkä usko, että on lopullinen totuus!! Tuo on vähän vaikea ymmärtää, mutta koiran ollessa edessä tekemässä työtä, sen tajuaa.
Nyt sitten koiraan, johon pitää saada lisää " virtaa"? Periaatteessa ei mitään eroa, ehkä rauhan kautta irroituksen opetuksen voi jopa jättää pois. Siirrytään suoraan hetsausvaiheeseen, jos koira irroittaa "sirkusmaisesti" lisätään patukkaan virtaa ja houkutusta. Niin tässä tapauksessa patukka tehokkaampi. Irroituksen jälkeen, heti pato vaiheeseen, Cokolla tässä vaiheessa rauha useimmiten parempi. Muutaman sekunnin patovaiheen jälkeen, koiralle uudelleen patukka, vietti ylös, irti! Nyt pieni seuraaminen käyttäen hyväksi patoa, ja se on siinä!
Harkinnan varassa molemmissa tapauksissa on, antaako koiran kantaa saaliin pois? Jos saaliin kannon jälkeen tulee kun koira "omii" saaliin tulee uusi konflikti, kannattaa jättää ainakin alussa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti