Coko ei pettänyt tälläkään kertaa.18.1.2019

Toivottavasti on pitkäaikainen kapula Cokolla. Nyt tuntuu, että sen tärkein tehtävä on toimia kantokapulana,  jota on mukava pöllyytellä pitkin hankia. Pari kertaa on sipassu pientä makupalaa luun juuresta.

Kauan se kesti, ennen kuin tajusin, miksi Coko karttelee luuta sisällä. Se ei kuulu sen kulttuuriin. Niin paljon ristiriitaa vielä, ettei automaattinen tuonti käynnistynyt.
Ulkona alkoi valtava riehunta, osaa Coko nauttia lumesta ja omasta voimastaan. Hupanen koira!

Koira haluaa sitä, mihin se on tottunut.15.1.2019

Tämä facebookin profiili sopii hyvin kuvaamaan Cokon luonnetta.

 Aluksi pieniä esimerkkejä.   Aikoinaan käytiin polemiikkia sisähäkkien sopivuudesta koiraeläinten pitoon. Taisipa joku idealisti ehdottaa jopa käyttökieltoa niille.
No tuo ei kuulu asiaan.
Cokolla on käytössä sisähäkki, johon se saa mennä, josta saa tulla. Joskus, kun ei ole sopivaa ottaa koiraa mukaan esimerkiksi kauppareissulle, (harvoin) jätän Cokon häkkiin. Tälloin tietenkin suljen veräjän. Nyt voisi häkin kieltäjät vääntää pienen tipan silmäkulmaansa tai kiristellä hampaita pyhässä raivossa. Siitä vain.
No niin hypätään otsikkoon. Tulen kotiin, Coko hyppii ja tempoo häkissä hysteerisenä, vailla mitään kontrollia, haluten äkkiä, äkkiä ulos...... Ai jaa? Tulen kotiin, Coko vetää puolisikeitä unia häkissä, aukaisee toista silmäänsä raolleen, jatkaa unia.  Parilla napulla houkuttelen ulos. Kumpi noista vastaanotoista on se mitä tapahtuu?
 Vieläkään emme ole tarinan tarkoituksessa! Coko nuuskiin paikat, toinko mitään muita, ehkäpä koiran hajuja kiinteistöön, kun tämä rituaali on tehty, katoaa "isäntäänsä kaipaava" koira, arvata saattaa, takaisin häkkiin!

Kun haimme Cokon Jyväskylän Vaajakoskelta,  pentu laittoi heti nukkumaan auton perällä olevaan häkkiin. Kun lähdemme autolla vaikka tänään pihasta, Coko laittaa itsensä nukkumaan samaan häkkiin, herää kun sammutan auton moottorin joko kylällä tai kotona.
Koomisin on Cokon yöpaikka. Se on ensimmäisistä öistä lähtien nukkunut sängyn vieressä ruskealla patjallaan. Luulisi jo aika koiran haluavan oman huoneen, kun siihen mahdollisuus,  eihän meillä ole ovet kiinni öisin, paitsi ulos. Sillä olisi mahdollisuus valita paikkansa koko talosta, mutta ei kelpaa.Ahdas soppi seinän ja sängyn välissä on Cokon paikka.
Edellisessä päivityksessä ihmettelin  komean luun kelpaamattomuutta Cokolle? Luulin, ettei maku miellytä, ettei se osaa kaluta sitä jne...
Coko on tottunut siihen, ettei sisällä kalulta mitään, ei kenkiä ei tuolinjalkoja ei Gretch kitaraa ei Music Mania, ei mitään. Miksi sen pitäisi yhtä äkkiä kaluamaan tuollaista vähän sotkuista luuta vasta imuroidulla lattialla? En ole vielä viennyt luuta ulos, lupaan päivittää tänne miten analyysini kävi. Uskon, etten ole väärässä, ja luu saa kyytiä!

Noniin, pitihän sitän nyt kokeilla, ja luu todella sai kyytiä. Pitääpä huomenna yrittää kännykkäkameralla saada koira ja luu samaan kuvaan, vauhti vain on ongelma!

Vegaanista valaistumiseen. 12.1.2019

 Cokon ensimmäinen kohtaaminen luun kanssa ilman ohjaajan fyysistä tukea, nyt oli herkät hetket. 
0-5 sek.

 Toinen yritys 5-10 sek.

Kolmas yritys  10 ----- sek.

Coko on luullut olevansa vegaani! Harhaluulo on tullut sen kuivamuonapussien nimeämisen myötä. Kun Coko opppi muutaman sanan, puhuttiin - energia jahti vahdista-! Eihän tuo kertonut mitään. Sitten -kana riisi-.  Eihän Coko tiennyt mitä kanariisi tarkoittaa, sen aivoissa kypsyi määritelmä, -olen vegaani-! Näin meni lähes kolme vuotta! Kuinka ollakaan, alkoi vegaani buumi jopa polittisella tasolla, jolloin se alkoi vaikuttaa televison pääohjelmiin ja pää ohjelmistoihin varsinkin ylen kanavilla. Coko oli onnensa huipulla!
Mitään ei kestä ikuisesti, ei onnea varsinkaan. Tuli Cokon lemppari Petra käymään! Mutta voi hirvitys, Petralla oli valtava lihalta ja vaikka milltä haiseva luu mukanaan. Cokon arvomaailma nyrjähti kerralla syrjälleen. Jotain houkuttelevaa oli tuossa kammottavassa kapineessa, joka kaiken lisäksi majoittui Cokon pakohuoneeseen.  Aina välistä piti sitä käydä kurkkaamassa josko olisi häipynyt. Ei ollut, näytti majoittuneen pysyvästi Cokolle pyhään paikkaan.
Onneksi omistaja ohjaaja huomasi tämän ongelman, lähes ajoissa......
Koitti seuraava aamu. Toiveikkaana Coko lähti tutkimusmatkalle, olisiko ilmassa leijuva haju kammottavan esineen jälkihaikuja, kun se olisi kadonnut? Ei ollut kadonnut, näytti entistä pelottavammalta aamun kajossa.
Omistaja ohjaaja huomasi vihdoin, 'Coko on tosissaan, täytyy alkaa autta kaveria.
Omistaja ohjaaja mietti jo epätoivoista tekoa, pitäisikö hakea naksu! Kauhistuttava ajatus!

Koulutus vegaanista luunpurijaksi:
Tässä jos missään on ohjaajan ja koiran luottamus elintärkeää, ohjaajan tuki välttämätön.
Ohjaaja omistaja kertoo:
Cokon ollessa ulkona kannoin luun häkistä pois.  Otin Cokon sisälle. Nopsa näppisenä sain pannasta kiinni! Tämähän on kuin noudon opetusta vastahakoiselle koiralle! En käskenyt Cokoa puoltametriä lähemmäksi, pidimme pitkiä taukoja, jolloin Coko meni sohvalle lepäämään. Sitten kosketin luuta, se olisi ensimmäinen etappi. Se kävi aika näppärästi, ennenkuin huomasin Cokonhan sitä pitää koskettaa!? Eihän tästä niin helppoa tullutkaan. Otin puukon avuksi, ei, ei saa käsittää väärin. Silipasin luun pinnasta siihen jäänyttä palvilihaa pienen palasen. Vaikeaa oli, etten ryövännyt mehukasta paistia koiralta. Ojensin palasen kädenmitan päässä olevalle koiralle, ihme ja kumma, se söi sen. Ihme ja kumma, sen silmissä syttyi oivallusen valo! Tämähän on hyvää! Silipasin toisen palan. Sama juttu! Mutta kun koira on koira, ja looginen päättelykyky sitä sun tätä, eihän se raukka tajunut, mistä ne herkkupalat tulivat. Yritin näyttää ja selittää, turhaan.
Kaiversin puukolla muutamat herkut luun pinnalta niin, että ne jäivät luuhun kiinni.
Pakote:
Peruskoulutuksessa Cokolle on opetettu istuminen. Vieläpä niin, että siinä istut!
Otin tämän äärimmäisen keinon käyttöön. Kova henkien taistelu kävi välillämme, - Coko istunko? - - Minä, istut! -  Hiljalleen hivuutin luun koiraa kohti, kuin vastahakoista rakkia noutoon opettaen. Nyt voitti jo nooleus Cokossa, selvästi alkoi vapautuminen vegaaniuden vankilasta, alkoi valaistuksen aika!  Coko nykki muutamat suikaleet makeisiin suihin.
Ensimmäinen askel saavutettu.
Toisto on opintojen äiti, toistimme Cokon kanssa muutaman kerran edellä kerrotun opetusjakson, jonka lopussa annoin koiran nousta jopa seisomaan. Sitten kerron Cokolle, että kuvakin pitää ottaa. Luotin koiran uteliaisuuteen nyt, kun luuhun on lähemmin jo tutustuttu.
Jätin luun lattialle, trimmasin kännykän, käskin Cokon tutustumaan ilman ohjaajan tukea opetusvälineeseen. Kuvat kertonevat lopun.                                      (jatkuu)

Perhekoira Coko. 11.1.2019

Cokon parempi peti. Herra pitää petinsä siistinä, ei vedä peittoja ryttyyn, eikä muutenkaan jätä jälkiä oleskelustaan. Niitä koiria, joka hyvin harvoin tulee kuraisilla jaloilla sisään. Noo ei ainakaan nyt talvella, mutta ei kesälläkään. Siisti kotikoira, ja muutenkin kuin ajatus.
Tuota pitäisi vielä kouluttaa? Koiraa joka itse on hyvin taitava koluttaja.  Tällaisia talven mietteitä tammikuun yhdestoista, kun lämpötila nollassa ja länsituuli kolistelee ulkona.