0-5 sek.
Coko on luullut olevansa vegaani! Harhaluulo on tullut sen kuivamuonapussien nimeämisen myötä. Kun Coko opppi muutaman sanan, puhuttiin - energia jahti vahdista-! Eihän tuo kertonut mitään. Sitten -kana riisi-. Eihän Coko tiennyt mitä kanariisi tarkoittaa, sen aivoissa kypsyi määritelmä, -olen vegaani-! Näin meni lähes kolme vuotta! Kuinka ollakaan, alkoi vegaani buumi jopa polittisella tasolla, jolloin se alkoi vaikuttaa televison pääohjelmiin ja pää ohjelmistoihin varsinkin ylen kanavilla. Coko oli onnensa huipulla!
Mitään ei kestä ikuisesti, ei onnea varsinkaan. Tuli Cokon lemppari Petra käymään! Mutta voi hirvitys, Petralla oli valtava lihalta ja vaikka milltä haiseva luu mukanaan. Cokon arvomaailma nyrjähti kerralla syrjälleen. Jotain houkuttelevaa oli tuossa kammottavassa kapineessa, joka kaiken lisäksi majoittui Cokon pakohuoneeseen. Aina välistä piti sitä käydä kurkkaamassa josko olisi häipynyt. Ei ollut, näytti majoittuneen pysyvästi Cokolle pyhään paikkaan.
Onneksi omistaja ohjaaja huomasi tämän ongelman, lähes ajoissa......
Koitti seuraava aamu. Toiveikkaana Coko lähti tutkimusmatkalle, olisiko ilmassa leijuva haju kammottavan esineen jälkihaikuja, kun se olisi kadonnut? Ei ollut kadonnut, näytti entistä pelottavammalta aamun kajossa.
Omistaja ohjaaja huomasi vihdoin, 'Coko on tosissaan, täytyy alkaa autta kaveria.
Omistaja ohjaaja mietti jo epätoivoista tekoa, pitäisikö hakea naksu! Kauhistuttava ajatus!
Koulutus vegaanista luunpurijaksi:
Tässä jos missään on ohjaajan ja koiran luottamus elintärkeää, ohjaajan tuki välttämätön.
Ohjaaja omistaja kertoo:
Cokon ollessa ulkona kannoin luun häkistä pois. Otin Cokon sisälle. Nopsa näppisenä sain pannasta kiinni! Tämähän on kuin noudon opetusta vastahakoiselle koiralle! En käskenyt Cokoa puoltametriä lähemmäksi, pidimme pitkiä taukoja, jolloin Coko meni sohvalle lepäämään. Sitten kosketin luuta, se olisi ensimmäinen etappi. Se kävi aika näppärästi, ennenkuin huomasin Cokonhan sitä pitää koskettaa!? Eihän tästä niin helppoa tullutkaan. Otin puukon avuksi, ei, ei saa käsittää väärin. Silipasin luun pinnasta siihen jäänyttä palvilihaa pienen palasen. Vaikeaa oli, etten ryövännyt mehukasta paistia koiralta. Ojensin palasen kädenmitan päässä olevalle koiralle, ihme ja kumma, se söi sen. Ihme ja kumma, sen silmissä syttyi oivallusen valo! Tämähän on hyvää! Silipasin toisen palan. Sama juttu! Mutta kun koira on koira, ja looginen päättelykyky sitä sun tätä, eihän se raukka tajunut, mistä ne herkkupalat tulivat. Yritin näyttää ja selittää, turhaan.
Kaiversin puukolla muutamat herkut luun pinnalta niin, että ne jäivät luuhun kiinni.
Pakote:
Peruskoulutuksessa Cokolle on opetettu istuminen. Vieläpä niin, että siinä istut!
Otin tämän äärimmäisen keinon käyttöön. Kova henkien taistelu kävi välillämme, - Coko istunko? - - Minä, istut! - Hiljalleen hivuutin luun koiraa kohti, kuin vastahakoista rakkia noutoon opettaen. Nyt voitti jo nooleus Cokossa, selvästi alkoi vapautuminen vegaaniuden vankilasta, alkoi valaistuksen aika! Coko nykki muutamat suikaleet makeisiin suihin.
Ensimmäinen askel saavutettu.
Toisto on opintojen äiti, toistimme Cokon kanssa muutaman kerran edellä kerrotun opetusjakson, jonka lopussa annoin koiran nousta jopa seisomaan. Sitten kerron Cokolle, että kuvakin pitää ottaa. Luotin koiran uteliaisuuteen nyt, kun luuhun on lähemmin jo tutustuttu.
Jätin luun lattialle, trimmasin kännykän, käskin Cokon tutustumaan ilman ohjaajan tukea opetusvälineeseen. Kuvat kertonevat lopun. (jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti