Vettä ja rikkinäisiä teitä. 24.11.2020

Coko puolittain lumen peittämänä marraskuun puolenvälin paikkeilla.

 Siitä ei mennyt yli kuin ajamalla, mukavaan "jokea" pitkin.

Coko ihmettelee, miksi matka pysähtyi.

Kallion alla olivat innokkaimmat ehtineet kokeilla jo suksia!

 Tällaista latua märän syksyn ja pieleenmenneen puusouvin ajoituksen tuloksena. 

Koko syksy on ollut erikoinen säiden puolesta. Määräävänä tekijänä.leutous. Lämmintä ilmaa riittänyt    pienten hyytymien sammuttamiseen. Vesi sateet alkoivat lokakuun puolella, vettä tullut lähes joka päivä, joskus lumena, sulaen maassa melkein heti. Tuulia ollut myrskyksi asti, eikä loppua niillekään taida näkyä.. Cokon kanssa olemme retkeilleet lähes joka aamu, joko sauvojen tai pyörän  kanssa. Pyörän reitit huononi edellä mainittujen metsätöiden johdosta ratkaisevasti. Palon kangas on paikoin ajokelvoton.  En tiedä, pitäisikö toivoa rajua pakkasta, ei kai koska silloin tienpohjat koppuroituisivat kulku kelvottomiksi.  Mutta hyvää päin mennään vajaa kuukauden kuluttua alkaa päivä pidetä!

Lokakuun alkupuolen yhteenvetoa. 17.10.2020

Montulla tulee käytyä harva se lenkki. aina jotain nähtävää, kesällä joutsenet poseeras jatkuvasti

Cokon kanssa tauolla. Tarkemmin kun katsoo, edessä auton matkan keskeyttävä este.

Kuuhan sieltä mollottaa.

Kiusallinen flunssa on katkonut lenkkijanaa syyskuun lopun ja lokakuun alun aikana. Toivottavasti on menneen talven lumia. Muutaman rokuuli päivänkin jouduin viettämään. Trek kävi huollossa, siinä Cokon kanssa oivat matka kaverit. Pari kertaa olemme Trekin tilalla ottaneet  sauvat, käyhän sekin. Talvi lähestyy, aina arvoitus, millainen talvi, jos, kuten viime talvi, nastat pyörään ja menoksi, ehkä muutenkin. Suksiakin voisi harkita, mutta silloin Cokon mukana olo vaikeutuisi, jos ei sitten puolilta öiltä jo lähde vaeltelemaan. Uskon, että sauvat tulevat tuuraamaan Trekiä pahimman talven yli. 

Ensimmäiset liukkaudet koettu, 21..10.2020 Pystyssä pysyin, mutta jos tästä pahenee, nastat ilman muta. Lyhyt kikkerä pyörä on vaikea hallita, kun etupää alta lähtisi  Lumella aivan riittävä pito noilla "kesä renkaillakin" mutta kalteva raiteeseen muodostunut jää ei ole meikäläiselle mieleen. Hintakaan ei esteenä, joten tuumasta toimeen. 

Melkein helteisiä syyskuun aamun lenkkejä.

Coko mieliin sumun keskellä uimaan.

Lämpimämpi ilma kuin näyttäisi. 

Ei ole edes, "äkkiä pois" näköinen. 

Kypärän ja kameran jatkuvaa säätämistä!

Cokon kanssa aamu-lenkillä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Paljon Action kameran kuvia. Tehtiin me kävelylenkkikin kiertelemällä Mikan vasta leikatulla kedolla. Aamut ovat olleet tavattoman lämpimiä, melkein tyyntä, pehmeää ilmaa, eihän tällaista voi ollakaan!!??
 

Coko, minä ja Treck tutustumis lenkeillä 25.8.2020

Komea Coko ja..... komea Terck....

Montuilla pysähdys ohimennen. 

Kyllä noista kaverukset tulee. 

Cokosta ei koskaan ota liikaa kuvia. Onni, että on parantunut täysin. 

Tässä Isonevan montulla. 

Kunto kasvaa, vielä on varaa meillä molemmilla!

Aamut ovat komeita. 

 Nyt tuota on mukava päästellä, kun sai vettä kunnolla. 

Treck alkaa tulla tutuksi mukavilla metsä lenkeillä. Kedoilla mukava ajella, Cokokin saa juosta pehmeämmässä maastossa, eikä pyörän vauhti nouse liian kovaksi, kuitenkin polkijallekin tulee kuntoon vaadittavaa rasitusta. 

Cokolle uusi "vartioitava" 7,8.2020

Treck Marlin 7

 Tällaisella aiomme Cokon kanssa matkustella, enemmän metsissä, kun asfaltilla, vaikka aivan kelpo kovantien pyörä on. 

Pyöräpojista hain yllä näkyvän mankelin. Mukavan näköinen kevyt, ja kevytkulkuinen   Kulkuri kympin jälkeen. Mutta ei kavahda hiekka teitäkään, no kyllä Kulkurillakin pääsi asfaltin ulkopuolellakin. Tulihan käytyä pari pitempää siivua päivän välein, Lja-Kannus-Lja. On kuitenkin suuri ero rullaus ominaisuuksissa. Kymmenen vaihdetta, kuten nykyinen maasto muoti vaatii, ei  pahaa sanottavaa, jää aprikointi, kumpi eturatas, tuolle taka-kiekolle jne....Justokeula on mukavuustekijä, jota ilmankin toimeen olisi tullut, siinä se kuitenkin on. Pyörähän on moolokin kita, kun alkaa selata varuste-nettiä.... Mutta ajelin Palonkankaalla, tuli suuri keksintö kehittely mieleen. Miksi ei laiteta istuimen   tolppaan nosto, ja lasku mekanismia, jota voisi käyttää ajon aikana. Taidanpa hommata ajatukselle patentin. Avasin varustelusivuja,  siellähän oli tarjouksia halvoista ja vähän kalliimmista "hissitolpista" Se siitä patentilla rikastumisesta. Seuraava hankinta on Treck,iin yllätys yllätys, hissitolppa!

Pientä säätöä, ja melkein rikoimme kympin. 9.8.2020

Coko katsoo arvioiden Helkaman mahdollisuuksia pysyä mukana?

Kai Cokon ilme hyväsyy kulkuneuvon....

Hyvä kuntoiluvehe, tuo on. 

Ei mitenkään vakuuttavan näköinen kulma satulassa!

Tässä vähän järkevämpi asento istuimella. Näin  Cokokin tuumailee.

Ajelin aamusella Cokon kanssa vajaa kymmenen kilometrin lenkin mahatavassa aamusäässä. Palon kangasta kiertelin. Olin jo illalla säätänyt istuimen enemmän vaakasuoraan, periaate, ettei asentoa tarvitse muuttaa ajon aikana. Säätö ei pitänytkään, joten poljin vanhalla asetuksella melkein koko reissun. Sen jälkeen kunnon kuusiokolo avain käteen, ja  ruuvi kunnolla kiinni, alkoi asetukset asettua. Cokolla ei näitä huolia ole, kun ravaa pyörän vieressä, varovasti pitää lenkkejä pitentää, ehkä nyt olisi jopa aihetta muutamaan lyhyempään lenkkiin vaikeammalla alustalla, minulle! Kokeilin ja tänään kierrellä ketoja, jotka ovat Cokolle mieluisia, samalla antavat painetta polkimille, että rasituskuorma tasoittuu, Cokon hyväksi. 

 

Lenkkeilyä ja porkkavahdin uusi rooli. 7.8.2020

Hyvin luonnistuu Helkaman vahtiminen Cokolta.

Meillä kummallakin taisi olla syke hieman koholla...

Aamusumu korosti maisemaa. Ilman suhteen ei mitään toivottavaa. Sellainen kahdeksan kilometrin hiekkatielenkki sopi Cokolle ja minulle hyvin.

Palon kankaan tiet ovat nyt ajettavassa kunnossa. Hevosetkaan eivät ole päässeet sotkimaan raiteita. Eihän Helkama mikään maastopyörä ole, mutta sen selästä pääsee aina jalkamieheksi, kun kova paikka tulee. 
 

Lenkkeilyä ja kasvamisen riemua. 5.8.2020

Harvemmin tulee omaa pytinkiä kuvattua. Tässä nyt on!

Hernepellot ovat kasvamisen mestareita, massaa tulee melkein silmissä, ja herneitä!

Eipä jää luomuperuna häpeään, tasainen lähes roskaton perunamaa. 

Coko porkkavahti, nyt ilman porkkia hätyyttää jo lähtemään. 

Nyt jo isompi vaihde hätyytykselle.

Lenkkejä olemme Cokon kanssa tehneet joka aamu, pieni lonkkahäiriö käski ottamaan pyörän esille. Sehän minulle sopii, mutta on liian rankkaa Cokolle, jos aion siitä itselle kuntoa saada. Ei Coko kakkoseksi jää, toki sovitan vauhdin sen mukaan. Ilmat ovat olleet..... Eihän tästä kesä voi parata, en muista tällaista leppoisaa heinäkuuta ja elokuun alkua koskaan eläneeni. Greettalle terveiset........

L

Lenkillä taas. 20.7.2020

 Viimeinen kuva ennen Jyväskylän Almavetin reissua. Mietteet "hieman" matalalla.

 Tässä alkaa jo vähän helpottamaan.

Viikko edellisestä, olemme jo hiljalleen liikkeellä.

Härkää sarvista kiinni, tai härkä kyllä tarjosi jo sarvea aika aggressiiviseti, ajatuksella, vaihtoehtoa ei ole.
Almavetiin aika tyrän poistamiseen. Leikkuu ei olisi mikään kynsien leikkuu. Aamulla vielä lenkillä, surkeat olivat tunnelmat. Ehkä Cokokon vaistosi sen.  En ollut yhtään varma, miten käy, kun jätin koiran rauhoitettuna hoitajien huomaan. Parin tunnin kuluttua koira heräämössä, ja siitä tokkurassa hoippuroihti autoon. Pönttö päässä.
Paraneminen on ollut tasaista, koiralla jo aivan liikaa virtaa, sen hillitsemisessä täysi työ. "Lenkilläkin" olemme käyneet. Kun itse kipuilin pari kuukautta sitten lonkan kanssa, lupasin Cokolle, että vielä vedetään Rajakallion pikkujyrkkiä ylös. Niin on tehty, Coko ei ole sanallisesti luvannut mitään, mutta koiran kielellä kyllä, pian mennään oikein kunnolla!

Lenkkejä Cokon kanssa heinäkuussa. 10.7.2020

 Cokolle suuri tehtävä on lenkillä toimia porkkavahtina.

Höylinä koirana usein nostaa maahan kaatuneet porkat niin, ettei tarvitse kumartua niitä poimiessa.

Joka aamu lähdemme lenkille. Sade, eikä helle esitä, päin vastoin. Nyt on ollut mukavia ilmoja käväistä metsässä ja aukioilla kässehtimässä. Coko nauttii varmaan yhtä paljon kuin minäkin. Uutena laitteena kulkee mukan Polarin rannemittari. Siitä on mukava seurata lenkkisykkeen etenemistä, jälkeen päin koneelle laitettuna laite kertoon kraafisin ja sanallisin viestein, miten lenkki onnistui, tai onnistuiko mitenkään. Mutta kun ei ole pahemmin tavoitteita on jokainen lenkki ollut onnistunut!

Saimme sadetta sopivasti. 26.6.2020

 Muutama pisara on jo tullut. Pilvet lupaavat enemmän.

 Coko ottaa lunkisti, satakoon....

 Sadetta tuli tämänkin otoksen aikana.

 Näihin törmäsimme, tai emme sananmukaisesti törmänneet.

Raatoja molemmat, vaikka eiköhän noista vielä pelit joku tekisi.

Piitkä kuiva jakso sai vihdoin lopun perjantaina kuudes kolmatta, vettä tuli melkein maahan asti. No melkein sana pois. Cokon kanssa teimme mukavan lenkin ilman mitään sadevarusteita, ei tarvinnut, sillä ilma pysytteli lähes helle lukemissa. Oli mukava katsella kun luonto alkoi herätä puoli horroksesta, nurmet havahtuivat juomaan kaiken saatavan veden. Virkistävässä sateessa matka taittui mukavasti, pari kertaa ukkonen jyräytti voimallisesti koko alkukesän patoutunutta energiaa. Vattajan lämmenneet hiekat estivät pilvien tulemisen päälle, tosi yritystä oli myös koillisen puolelta. Vihdoin turhautuneena alkoi kolistella korkealla yläilmoissa, ja häipyi pois. Montun mökillä harkitsin  sateen pitämistä. Pitäminen jäi muutaman kuvan ottoon.
Seuraavalla lenkillä löysimme nämä kaksi hyljättyä autoa, metsä-autoiksi noita ei vielä voi sanoa.

Jännittävä lenkki. 17.6.2020

 Porkkavahti ilman porkkia? Ovat vain kuvan ulkopuolella.

Pumppuasema kesäisessä aamussa. Ei tiedä, kuvittelinko kuulevani sisällä pumppujen käyvän???

Lämmintä piisaa, aamu oli leppoisan leuto. Lenkille lähdimme hyvissä ajoin, Koivistonperäntietä lompsimme mukavaa kyytiä eteenpäin. Jospa sittenkin? Alkoi jännittää, jatkoimme matkaa. Hautakankahan kohdalla huomasin kauhuksen, talutin kotona. Talutin, jota olin käyttänyt kerran talvella, silloinkin turhaa. Mutta nyt olimme menossa Irenen ja koiran ohi. Edellinen ohitusyritys keskeytyi ko. parin tullessa puskien takaa tielle. Silloin otimme Cokon kannsa U-käännöksen. Varoen lähestyimme siltaa, kun se ylittää on vaikea kääntyä takaisin. Kaikki aistit valppaana eteen päin. Ei mitään. Seuraavaksi pienemmät vaarat, jospa Irene ja koira tulevatkin Järvelän tai Takkuhaan tieltä eteemme. Ei mitään, nyt alkoi helpottaa. Karhin mutkatiellä olimme jo varmoja, että vaara on ohitettu. Muutamat autot ajoivat ohi tai tulivat vastaan, yksi iso niittotraktorikin, nyt on se aika. Pumppuasemalla otin muutamat kuvat. Hevosihmiset tekivät keväällä karhunpalveluksen Palonkankaan teille, kun syvälanasivat ne. Nyt ovat kuin jauholaaria. Täätä suunnasta on vaikea löytää vaihtoehtoja. Emme niitä hakeneetkaan, vaan porhalsimme hiekassa sen kun jalat eteenpäin veivät, joka askeleella tantui, että myös taaksepäin. Nutturan aukealla puhalsi mukava  leppoisa länsituuli, päivästä näytti tulevan täydellinen ilman suhteen, niinkuin tulikin. Vähän yli kymmenen kilometriä tuli tasasivuisen neliön kiertämisestä.

Lenkkiä ja puuhommia. 13.6.2020

 Porkkavahti kesäisissä maisemissa.

 Cokolle ei kelvannut laiturilta veteen meno.

 Mutta muuten uinti maistui.

 Hieman jouduin käyttämään käskyäkin, ettei olisi yli uinut.

 Coko arvostaa nahkaisia Gatepillar kenkiä, toki minun jaloissani.

 Tässä vähän puu savottaa.

Coko on ollut  koko ajan mukana puisen pilkkomisessa. Vapaana saa vaellella pihaa pitkin poikin, välillä nokoset varjossa.... tai auringossakin. On siinä koiralla lenheeti elämä.