Saimme sadetta sopivasti. 26.6.2020

 Muutama pisara on jo tullut. Pilvet lupaavat enemmän.

 Coko ottaa lunkisti, satakoon....

 Sadetta tuli tämänkin otoksen aikana.

 Näihin törmäsimme, tai emme sananmukaisesti törmänneet.

Raatoja molemmat, vaikka eiköhän noista vielä pelit joku tekisi.

Piitkä kuiva jakso sai vihdoin lopun perjantaina kuudes kolmatta, vettä tuli melkein maahan asti. No melkein sana pois. Cokon kanssa teimme mukavan lenkin ilman mitään sadevarusteita, ei tarvinnut, sillä ilma pysytteli lähes helle lukemissa. Oli mukava katsella kun luonto alkoi herätä puoli horroksesta, nurmet havahtuivat juomaan kaiken saatavan veden. Virkistävässä sateessa matka taittui mukavasti, pari kertaa ukkonen jyräytti voimallisesti koko alkukesän patoutunutta energiaa. Vattajan lämmenneet hiekat estivät pilvien tulemisen päälle, tosi yritystä oli myös koillisen puolelta. Vihdoin turhautuneena alkoi kolistella korkealla yläilmoissa, ja häipyi pois. Montun mökillä harkitsin  sateen pitämistä. Pitäminen jäi muutaman kuvan ottoon.
Seuraavalla lenkillä löysimme nämä kaksi hyljättyä autoa, metsä-autoiksi noita ei vielä voi sanoa.

Jännittävä lenkki. 17.6.2020

 Porkkavahti ilman porkkia? Ovat vain kuvan ulkopuolella.

Pumppuasema kesäisessä aamussa. Ei tiedä, kuvittelinko kuulevani sisällä pumppujen käyvän???

Lämmintä piisaa, aamu oli leppoisan leuto. Lenkille lähdimme hyvissä ajoin, Koivistonperäntietä lompsimme mukavaa kyytiä eteenpäin. Jospa sittenkin? Alkoi jännittää, jatkoimme matkaa. Hautakankahan kohdalla huomasin kauhuksen, talutin kotona. Talutin, jota olin käyttänyt kerran talvella, silloinkin turhaa. Mutta nyt olimme menossa Irenen ja koiran ohi. Edellinen ohitusyritys keskeytyi ko. parin tullessa puskien takaa tielle. Silloin otimme Cokon kannsa U-käännöksen. Varoen lähestyimme siltaa, kun se ylittää on vaikea kääntyä takaisin. Kaikki aistit valppaana eteen päin. Ei mitään. Seuraavaksi pienemmät vaarat, jospa Irene ja koira tulevatkin Järvelän tai Takkuhaan tieltä eteemme. Ei mitään, nyt alkoi helpottaa. Karhin mutkatiellä olimme jo varmoja, että vaara on ohitettu. Muutamat autot ajoivat ohi tai tulivat vastaan, yksi iso niittotraktorikin, nyt on se aika. Pumppuasemalla otin muutamat kuvat. Hevosihmiset tekivät keväällä karhunpalveluksen Palonkankaan teille, kun syvälanasivat ne. Nyt ovat kuin jauholaaria. Täätä suunnasta on vaikea löytää vaihtoehtoja. Emme niitä hakeneetkaan, vaan porhalsimme hiekassa sen kun jalat eteenpäin veivät, joka askeleella tantui, että myös taaksepäin. Nutturan aukealla puhalsi mukava  leppoisa länsituuli, päivästä näytti tulevan täydellinen ilman suhteen, niinkuin tulikin. Vähän yli kymmenen kilometriä tuli tasasivuisen neliön kiertämisestä.

Lenkkiä ja puuhommia. 13.6.2020

 Porkkavahti kesäisissä maisemissa.

 Cokolle ei kelvannut laiturilta veteen meno.

 Mutta muuten uinti maistui.

 Hieman jouduin käyttämään käskyäkin, ettei olisi yli uinut.

 Coko arvostaa nahkaisia Gatepillar kenkiä, toki minun jaloissani.

 Tässä vähän puu savottaa.

Coko on ollut  koko ajan mukana puisen pilkkomisessa. Vapaana saa vaellella pihaa pitkin poikin, välillä nokoset varjossa.... tai auringossakin. On siinä koiralla lenheeti elämä.

Lenkit jatkuu... 4.6.2020

 Onko Coko huolestunut kun porkat ovat noin kaukana?

 Pumppuasema kesäisessä asussaan.

Voi olla, että korvat valehtelivat, olin kuulevinani koneiden hurinaa, hylätyn aseman sisältä?

Torstaina  neljäs kesäkuuta, puolustusvoimain lippupäivänä töpöstelimme aivan ajatuksissa pumppuaseman tienoille. No, pitihän se nähdä kesäisessäkin asussa. Hiljaista oli, paitsi, hurisiko tiilitalon sisällä jokin? Emme vaivanneet sillä päätä, jatkoimme vaellusta joutsenlammelle, sieltä hiljalleen kotiin. Tulihan vajaa kymppi käveltyä. Ja lenkit jatkuu!

Kiertelyä ja kaartelua Cokon kanssa. 3.6.2020

 Coko jälleen kerran porkkavahtina.

 Tie kiinnostaa koiraa enemmän kuin pitkä ampumakatos.

 On siinä koneita kerrakseen, kaikki eivät mahtuneet kuvaan.

 Tässä putkipommien äiti!

 Mukavaa vaihtelua ajella Taavetilla jouhtikarhi perässä.

Näkyvää tuolla hirmulla syntyi todella nopeasti.

Tässä Jannen tuoma ihmeteippi. Kenkähän meni käytännössä poikki tuosta kohdin. Teippi ollut jo kolmessa lenkkikokeessa, sitkeästi tehtävänsä hoitaa. Jos kyltyy uusi on helppo laittaa tilalle.

Lämmin touko-kesäkuun vaihde aktivoi monenlaiseen toimintaan. Joka aamuiset lenkit aloittavat päivän, nyt on tullut paljon uusia mahdollisuuksia, kun kylvöt on tukittu tiiviiksi, sellaisella pellolla on kevyt kävellä. Toki raskautta haemme Cokon kanssa Rajakallion jyrkistä nousuista. Kylvöt on kylvetty, uusi pystymallinen puunhalkoja on nyt työn touhussa, isoja männyn, haavan ja koivun pöllejä onkin tarjolla, mikäs sen mukavampaa.

Paluu normaaliin rytmiin. 25.5.2020

 Tässä kulkijat kummastelee Nutturanmäen muodonmuutosta.

 Ennen kivinen tie on sileää tasankoa...

 Tällainen määrä nousi kiveä. Doosan oli kaivurin nimi.

 Tässä sitä miettimistä, kuka "tienvarsipommin" on tänne asentanut? Paikka Alanevan - Väärähaaran seutuvilla.

 Coko olisi halukas tutkimaan löytyykö räjähteitä.

 Ilma oli jo kesäisen lämmintä, koirankin mielestä.

Takana näkyykin Alanevan Karhin puoleista päätä. Niin putkipommi osoittautui pohjaveden korkeuden mittariksi. Pekka tämän tiedon välitti.

Viikon verran oli lenkit hakusalla, pyörällä liikkuminen ei ole optimaalista Cokon kannalta, koska vaatisi reippaasti kilometrejä, että saman tehon saa kuin kävellen. Tämä sopii meille. Nyt teimme jo normaalin keskipituisen lenkin. Molemmat taisi nauttia tavallista enemmän kesäisen lämpimässä aamussa liikkumisesta. Alanevalla kävimme, kuvat kertovat miten Nutturanmäelle käynyt. Käsittämätön määrä kivejä noussut. Mäki on nyt tasainen, jopa vähän loivempi kuin ennen.
Rajakalliollakin pyörähdimme tulomatkalla, spurtti ylös ei saanut edes hengästymään, merkillistä? Helken pellon kautta kotiin. Se on kylvössä, ja hyvin tukittu, joten kulku käy joutuisasti. Ojassa on vielä hieman liikaa vettä, eiköhän se kesän päälle kuivu.

Monenlaista retkeilyä Cokon kanssa. Yhteenvetoa 24.5.2020

 Huhtikuun lopun lumisäikähdyksen jälkeen ei ole lunta näkynyt. Tässä Nutturan mäen syrjää.

 Coko vahtaa Rajakallion laella porkkia.

Tässä kyltti  Rajakallion päältä.

 

Tässä taasen kallion vierestä...

 Coko ottaa tosissaan lenkit, niinhän sitä pitääkin.

Tasaiselta näyttää kallion päälystä, mutta aika moisia laskuja / nousuja on saatu kuntorataan kuntoilijan onneksi tai.... kiusaksi!

Joka aamu olemme Cokon kanssa suunnistaneet johonkin päin lenkille, etupäässä Palon ja Rajakallion maastoihin. Alanevan joutsenet myös tulleet tutuiksi. Mutta sitten piti tölmästä pikkuvarvas toolin jalkaan, siitä seurasikin viikon pyöräilykuuri, olihan sekin mukavaa, mutta Cokolle rankkaa, ja minulle liian helppoa. Tänä 24 toukokuuta teimme jälleen kävely retken.

Toukokuun alku, lumeton, etelä tuulikin yrittää. 2.5.2020

 Porkkavahti.

 Pitäisikö olla vähän lähempänä...

Lumen alta paljastuneen käpin ilmaisu.

Yllättäen oli lumi maassa! 29.4.2020

Kyltti kertoo mistä tiestä kyse.

 Yöllä satanut kattavan lumipeitteen.

 Nutturanmäki parahimmillaan aamuauringossa.

 Joutsen lammella postikorttimaiset tunnelmat.

 Tuolla puskikossa varmaan joutsenten pesä on, tai ei.....

Lumi luo hyvää kontrastia. 

 Pahojen kenttä aamulla 29.4.2020

Cokolla juhlaa, kun kostea lumi on aktivoinut keppien hajumolekyylit.


Kotona odotti monta hanhipaistia!

Talven sään arvaamattomuudesta jälleen todiste. Pitkän sulan jakson jälkee maa aamulla lumen peitossa, ei mitään kuuramattoa, vaan kunnon viisi senttinen kerros. Tuon järkytyksen vastapainoksi oli nousevan auringon luoma epätodellinen maisemakuva, josta kalpean aavistuksen antaa kameran linssin läpi biteille välittynyt informaatio. Cokolla oli jälleen touhua ilmaista lumen alta haisevat omat "kapulansa".  Joutsenlampi kun postikortista, ensin katselin, ettei lintuja lainkaan soutelemassa, mutta sitten huomasin hyvin maastoon katoavan joutsenen vastarannan tuntumassa. Toinen oli kai jo lähtenyt pesää rakentelemaan. Näkyvä joutsen kai tunsi meidät, kun paljasti itsensä lähtien lipumaan hiljalleen luoksemme. Sanoin Cokolle, että paras häipyä, saavat oman rauhansa linnut takaisin. Kiersimme Sudenkroopin kautta koirakentälle, joka täysin talvisessa asussa. Kalliollakin oli pehmeä lumivaippa kuntoradalla, aivan olisi aamulla voinut suksilla suihkia. Otimme riskin yrittää Helken pellolle vetisen ojan yli, se onnistui mukavasti. Illemmalla alkoi hanhia kerääntymään  ikkunan alla olevalle pellolle. Niitä oli jo lähes sata. Nyt, 30. 4 kirjoittaessani hanhimäärä on varmaan lähes tuhat tuolla jo sulalla pellolla.