Naatiksi vetää. 30.4.2016

Vappuaaton kunniaksi tein Cokolle jäljen. Noin viisitoista askelta oli pituus, myötätuuleen. Käytin nyt namikäppiä ensimmäistä kertaa, selkää säästävä.  Coko napsi jokaisen Jahti Vahti palan väylältä. Ei edes Tummu jälkitarkastuksessa löytänyt jäämiä.
Vaikka jäljen ajo päälisinpuolin oli helpon näköistä, on Coko nukkunut pitkiä pätkiä iltapäivästä!

Humu pentuna, ja Seiko vanhana. 27.4.2016

 Humu ei tykännyt salamavalosta.

 Luonnonvalolla kyllä  poseerasi

 Aika lunki se oli nukkuissaan!

 Seiko pappa kymppivuotiaana.

Humu oli näköjään tukevampi pentuna.

Löytyi melkein samaa ikää oleva Humu pentu kuva kansioista. Keltainen on jo alkanut häipyä, Hyvän näköinen pentuhan Humu oli. Seikolla ikänsä mukainen ilme.

Aamumäikkää. 27.4.2016

 Pieni miettimis hetki.

 Tarttis tehä jotain...

 Tästä se alkaa..

Jospa vähän pöllyyttäisi.
Jännittäväksi homman teki vierestä tilannetta tarkkaileva Tummu.

Hassulta tuntuu kuvata koiranpentua jatkuvasti, mutta on mukava verrata esim. Humusta saman ikäisenä otettuja kuvia.

Mielenkiintoista! 26.4.2016

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas. 

6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 

Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 

Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 

Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  

Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 

Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 

Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 

Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 

Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

Seitsemän koiraa viikossa, häkki valmis, koppi vailla maalia. 22.4.2016

 Piällysmiehenä menettelee.

 Mutta moottorisaha tuottaa vielä vaikeuksia.

 Nuo korvat taitavat olla jo lopullisessa koossa!

Siihen pitäisi vielä maalit silipasta. Tietenkin punaista ja valkoista.

Otsikko seitsemän koiraa viikossa ei liioittele. Cokon mielialat vaihtelevat kuin murrosikäisellä flikalla. Se on hupanen seurata, miten kaava pitää paikkansa tässäkin pennussa. Kaikki kehitysversiot tulevat esille. On kapinallinen. On sylikoira. On puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. On kaivaja. On vaeltaja. On kuuro. On kaikenkuuleva ja unohtava On........
Pieniä esimerkkejä. Coko haluaa kadota. Hupsista, kuin maa niellyt. Cokolla on jokin paikka johon en toivoisi menevän, tietenkään en ole sanonut sitä sille. Ei ole paha arvata, missä se on ainakin kolme-neljä kertaa, ennenkuin huomaa, etten piittaa tuon taivaallista koiran vempuloinnista. Tosiasiassa tekisi mieli aidata koira tai se epätoivottu paikka Natolangalla.
Se vain kehittyy näin. Ja pelottavan ovelia, taitavia ja mukavia ominaisuuksia koira esittää näissä performansseissa.  Onneksi näin, koska nämä melkein yliluonnollisilta tuntuvat ominaisuudet on sitä kivijalkaa, johon koira rakentaa sen elukan joka pystyy vanhenpana melkein mihin vain.

Häkki ja koppi valmistuvat minusta huolimatta, vähitellen. 19.4.2016

Häkki on jo melkein valmis, koppikin siinä vaiheessa, että siitä näkee, jonkun tulevan, vaihtoehdot toisin vielä moninaiset, kottaraisen pönttö, hyyskä, ruumenkoppi jne.... Koirankoppi pitäisi tulla.
Coko kasvaa pellossa, päivittäin vaihtuu mielialat, teot ja tuntemukset. Joskus pitelemätön riiviö, seuraavana päivän "ihana puudeli".  Kuitenkin pohjalla on vankkaluonteinen, peloton ja rehellinen saksanpaimenkoira.  Leimaantuminen on tällähetkellä edistynyt! Koiira ei enää metsässä ole kuin pariminuuttia kadoksissa, sitten on havaittavissa jopa pientä etsimisen halua. Kun löytää, tulee vauhdilla, mutta jonkinlainen cooleus on koko ajan näkyvissä.
Treeneihin. Vaikka gurut kuinka painottaa, ettei koiralle saisi puhua kun niillä muutamilla ei, tänne, istu, maahan sanoilla, keskustelen Cokon kanssa päivittäin jopa politiikasta. Luonto vain ei anna periksi pitää pientä jääkautta koko ajan.
Mutta pieni ajatuksen poikanen on taustalla:
Reenikentälle en mene koskaan.... koskaan ilman treeniliiviä, siellä jätän  politiikan puhumisen ja keskityn oman heikkouteni karsimiseen.  Silloin koira ei saa muita käskyjä, kuin tuolla yllämainitut, sekä tärkeimpänä tietenkin HYVÄ sanan.
Metsään tai peltojäljelle, ei koskaan reeniliivi päällä.

Häkki, jälkireenit nukuttaa! 10.4.2016.

 Tässä koirille tilapäinen oleskelutila.

Onnistuneitten jälkireenien jälkeen nukuttaa..... nukuttaa..... nukuttaa....

Jonkinlainen purukone. 7.4.2016

 Cokolla on hyvä persoonatraineri.

 Tummu tarjoaa kuin pilkillä.

 Nyt ei enää hellitetä, joskus mennään seiniä pitkin, jalat irti maasta.

Kun kiinni saadaan, niin se on siinä.

No huh... Eihän siinä näin pitänyt käydä. Melkein vanhakin innostuu lajin vaihtoon, nyt olisi sellainen materiaali tulossa. Jos nyt kuitenkin pysytään Coko vähän maltillisimmissa touhuissa.
Tummun kanssa hyvää leukajumppaa, Tummun nopeat repäisyt eivät enää meinaa tehota. Sehän sitä rassaa.

Näin se pentu kasvaa. 3.4.2016

 Cokon ominaisuus, josta pidän, on nopea rauhoittuminen ja uni maistuu usein jalkoja vasten.

 Humun kanssa jatkuva mittely ties mistä. Heikkopäistä hirvittäisi Humun hirmustelu, leikkiä kaikki.

 Tyypillinen lapiokuva.

Coko pyrkii kuuluisuuteen heti pienestä pitäen. Onhan se jo meriitti tulla Vaajakoskelta asti asumaan Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin alueelle.

Coko kehittyy juuri sitä vauhtia, kuin pennut kehittyy. Mitä muistelen, ovat seefferin pennut olleet hyvin samanlaisia käytökseltään. Jos haluaa testata luonnetta, se on huomattava melkein huomaamattomista eleistä.  Mutta kolme silmiinpistävää piirrettä Cokossa,  on. Rohkeus, periksi antamattomuus, ja nopea rauhan saavuttaminen.
Näiden yhteissummana tulee kovuus, vielä kerran kovuus. Kyllä en antaisi pentua pois!