1. Onko koira ahmatti? - Koira on ahmatti. super ahmatti.
2. Onko koiraa "sytytettävä?" - On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!
3. Onko koira "kyltymätön?" - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.
5. Onko koira vilkas? - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? - . On rohkea. Hullunrohkea.
7. Onko koira laumaviettinen? - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman. Leimaa ohjaajaan. Jota paimentaa.
8. Onko koira saalisviettinen? - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok. Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta. Nopea rauhoittuminen, hyvä suhde muihin omiin koiriin. KOVA.
Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha. Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät.
Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän. Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi.
Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue.
Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta. Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.
Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan.
Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa.
Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana. Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli!
Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy. Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun.
Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu. Kyllä pentua on mukava lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti