Otsikko seitsemän koiraa viikossa ei liioittele. Cokon mielialat vaihtelevat kuin murrosikäisellä flikalla. Se on hupanen seurata, miten kaava pitää paikkansa tässäkin pennussa. Kaikki kehitysversiot tulevat esille. On kapinallinen. On sylikoira. On puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. On kaivaja. On vaeltaja. On kuuro. On kaikenkuuleva ja unohtava On........
Pieniä esimerkkejä. Coko haluaa kadota. Hupsista, kuin maa niellyt. Cokolla on jokin paikka johon en toivoisi menevän, tietenkään en ole sanonut sitä sille. Ei ole paha arvata, missä se on ainakin kolme-neljä kertaa, ennenkuin huomaa, etten piittaa tuon taivaallista koiran vempuloinnista. Tosiasiassa tekisi mieli aidata koira tai se epätoivottu paikka Natolangalla.
Se vain kehittyy näin. Ja pelottavan ovelia, taitavia ja mukavia ominaisuuksia koira esittää näissä performansseissa. Onneksi näin, koska nämä melkein yliluonnollisilta tuntuvat ominaisuudet on sitä kivijalkaa, johon koira rakentaa sen elukan joka pystyy vanhenpana melkein mihin vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti