Häkki on jo melkein valmis, koppikin siinä vaiheessa, että siitä näkee, jonkun tulevan, vaihtoehdot toisin vielä moninaiset, kottaraisen pönttö, hyyskä, ruumenkoppi jne.... Koirankoppi pitäisi tulla.
Coko kasvaa pellossa, päivittäin vaihtuu mielialat, teot ja tuntemukset. Joskus pitelemätön riiviö, seuraavana päivän "ihana puudeli". Kuitenkin pohjalla on vankkaluonteinen, peloton ja rehellinen saksanpaimenkoira. Leimaantuminen on tällähetkellä edistynyt! Koiira ei enää metsässä ole kuin pariminuuttia kadoksissa, sitten on havaittavissa jopa pientä etsimisen halua. Kun löytää, tulee vauhdilla, mutta jonkinlainen cooleus on koko ajan näkyvissä.
Treeneihin. Vaikka gurut kuinka painottaa, ettei koiralle saisi puhua kun niillä muutamilla ei, tänne, istu, maahan sanoilla, keskustelen Cokon kanssa päivittäin jopa politiikasta. Luonto vain ei anna periksi pitää pientä jääkautta koko ajan.
Mutta pieni ajatuksen poikanen on taustalla:
Reenikentälle en mene koskaan.... koskaan ilman treeniliiviä, siellä jätän politiikan puhumisen ja keskityn oman heikkouteni karsimiseen. Silloin koira ei saa muita käskyjä, kuin tuolla yllämainitut, sekä tärkeimpänä tietenkin HYVÄ sanan.
Metsään tai peltojäljelle, ei koskaan reeniliivi päällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti