Patoaminen on keino saada "moottoriin" varastoitunutta energiaa nopeasti ulos. Konekielellä, nostetaan puristussuhdetta, ennen kuin annetaan kipinän sytyttää ilman ja bensan seos. Voimaa tulee enemmmän ja nopeammin.
Samoin koiralla, nostetaan koiran halua tehdä määrätty suoritus pienen puristuksen noston jälkeen. Yksinkertaisin patoamisen muoto on käskeä koira maahan ruokakupille, katsoa, että kuola alkaa valua, ja antaa lupa syödä. Hieman kehittyneempi, kun koira ja ohjaaja ovat jo harjoittaneet esim. tottista, koira on oppinut ohjaajan elekielestä ja olemuksesta, kohta tapahtuu. Tietosesti tällaista voi harjoitella esimerkiksi koira sivulla, ohjaaja terävöittää itsensä ottamatta koiraan kontaktia. Koira jos kaikki kunnossa, huomaa äkkiä tapahtuneen, terävöityy ohjaajan vieressä, kun mitään mekaanista ei tapahdu, mutta tilanne jatkuu, koira alkaa padota, odottaa mitä tuleman pitää.
Padon hyvä puoli on reipas suoritus sen lauetessa, näyttävä ja halukkaan näköinen koira.
Ongelmiakin on. Pintaviettisen koiran patoaminen ajautuu helposti yli. Ohjaaja ei pysy mukana, alkaa kierre, koira patoaa itse itseään herkemmin ja herkemmin. Seuraus on koiran vuotaminen. Vuotamisesta tulee koiralle äkkiä paha tapa, koska jossain vaiheessa se saa singnaalin, hätäilemällä ja kiihtymällä lupa toimia tulee ohjaajalta herkemmin.
Cokolla vältän patoutumista tällä hetkellä järjestelmällisesti. Esim. ruokakupin se on saanut heti, kun ruoka on valmista, ilman rituaaleja.
Entäs sitten, kun pitää tehdä jokin estävä rituaali, eikä halua patouttaa. Esimerkiksi koiran on istuttava ulos mentäessä. Päämäärä on koiralle mieluinen, joten patoaminen, kun sitä estetään pääsemästä heti päämäärään, on herkästi aktivoituva. Vaarana taasen ylikuumeneminen. Koira oppii toiston kautta, (aina ei tarvitse toistaa,) kun kerran päästää vuotavan koiran ulos, on varmaa, että koira oppi, seuraavallakin kerralla kannattaa vinkua.
Kotikutoisen kouluttajan konsti: Siiretään patoaminen lievempään päämäärään. Tässä tapauksessa ruokaan. Coko tulee kuistiin, otan ruokapalan astiasta, Coko istuu, odottaen huom! ruokaa, eikä ulos pääsyä, (tämä on tehty pennusta asti) ruoka ei patouta koiraa läheskään niin, kuin odotus ulos pääsystä. Koiran refleksissä on tämä asia niin syvällä, ettei se edes ajattele ulospääsyä, kun istuu odottamassa ruokaa! Tummu ja Humu vainaa saivat mennä siitä ohi miten vain, eikä Cokolla mitään vaikeutta, eikä tarvetta patoutua niiden ulos menosta. Ruokapalkka tulee tietenkin luvan kanssa, on samalla koiralle merkki, saa mennä ulos. Toki bonuksena heitän koiran perään pari napua, tekee ulosmenon hallituksi, kun odottaa, milloin ne lentävät jalkoihin. Toimii kuin junan vessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti