BH-koetus Lohtojalla.

BH-koe vetää aina paljon yleisöä kentän laidalle.
Vääntöä lopputuloksesta.
Loppuarvostelua odotellessa vähän tympäsee.
Jaahas mitäs kerrottais?
Anjo näyttää abstraktista kieltä, kenelle?
Taisi mennä Johannan ja koiran suoritus putkeen?
Oonaakin tympäsee....
Jatkuvuus....
Taattu!

Rönsyilee liikaa

Yllättäen allekirjoittaneen omakoirahomma on alkanut rönsyillä aivan liikaa. Hauskaahan se on, mutta jokin järki pitäisi hommaan saada. En usko, että Humu on moksiskaan moisesta, meikäläisen harvahko, nyt en tarkoita tukkaa, vaan tukan alusta ei ehdi käsittelemään kaikkea.

Mistähän päin alkaisi karsia? Sm-rotuktio, jälki, haku,  etsintäkoe?????????? Olisiko tuossa järjestys?

Paluu juurille

En ole koskaan mitenkään ihastunut kisailemaan koiralla jälkikokeissa.  Käytännön syistä, ja ehkä omasta laiskuudesta johtuen ajauduin ko. lajin pariin vähitellen kahdeksankymmenluvun lopulla.

Näin kauan kesti ennenkuin mitta tuli täyteen. 

Eilen aloitimme Humun kanssa uuden "elämän" siirtymällä lajissa aluksi hakuun, ja sen jälkeen siihen "rakkaimpaan lapseen" esintäkokeeseen. 

Tarkat harj. merkinnät laitan edelleen exeliin. Jännää...

SM-tokotukset Kangasalalla 11.07.2009

Tuo aiheuttaa lievää omistushalua! Yöpymispaikan kalustoa.

Tässä odotellaan palkintojen jakoa. Tunnelma oli lepposa ja mukava. 

Kisasuoritukset otin videolle.

Paljon saivat kisailijat palkintoja.

Pahojen porukalla hyvä meininki!

Tällainen otus voitti avoimen luokan

"Vanhaa ja arvokasta" tuomarikuntaa. 

Seassa vähän uudempaakin.

Tämän harjoitteluun menee Pahojen koirakoilta yhtäpaljon aikaa 

kun liikkeitten hiomiseen?

PK-koe 300509

Suurempi asiantuntijaraati.
Ja se pienempi. 
Viimeisen sanan sanoja, Mikael Kallio lukee madonlukuja...
Kuuntelemassa Mia Thel ja spu Bistron Nicolai. 


Vuoroa odottamssa Saija Sääskö, intialainen köysi istuin ja holsku Darkùn`s Filmster-Damme
Esko Hautala ja Musketeer`s Xaron korvat.
Mari Moisala valjastaa....
Hakalan Mari ja Turo ovat saaneet hyvät pisteet.
Koko kapinan voittaja, Kirsi Karmala ja bpgu Taikurin Zing

Hyvästit pk- SM-09 projektille.

Tässä Humu odottelee toiveikkaana jäljelle lähtöä.  Humu kyllä suoritti mallikkaasti oman osuutensa, mutta......

Pahojen kokeista jäi yksi koirakko pois. Olin kävellyt voi kympin jonka järjestelykoneisto jätti arpomatta.  Kun muut koirat lähtivät esinekentälle, ajelin janan päähän ja Humu metsään. Jana oli yllättävän hyvä ensimmäiseksi jälkiharjoitteluksi metsässä tänä keväänä. 

Ennen viitoskapulaa herätti kännykkä tärkeän herätyksen: Soita Kajaaniin. Pidimme Humun kanssa viitosella soittotauon, turhaa yritin varata kisapaikkaa. Hieman apeana ajoimme jäljen loppuun. 

Ajattelin, että Nivalaan on vielä mahdollisuus, mutta kentällä Mikko heitti kylmää vettä niskaan, "Nivalan kisa on vain alo ja avo." Siihen loppui kilvottelu SM-Kemiin. Että ensivuonna, hmmm..... 

Talvihorroksesta herätty!

Pientä kyljenkääntelyä lukuunottamatta olemme Humun kans vetäneet talviunta melkein tähän saakka. 

Nyt käyty  pari kertaa kentällä siinä mielessä, että jotain voisi tapahtua. 

Mitään emme ole menettäneet  talvitauon aikana. 

Terävästi tikkas Hummeri liikeet kentällä.  Ja sitä järkeäkin alkaa löytyä, sekä yhteistyötä.

Harvoin on ollut niin fiilinkiä koiran kanssa kuin tänäiltapäivänä, odotellessani SM-projektiryhmän saapumista. 

Mukava koira!

Talviunien rippeitä

Humu parantelee jo melken parantunutta jalkaansa. Osku henkisenä tukena, silmät yrittää pysyä auki. 
Pysyvät mitä pysyvät...

Pelkistetty harjoitus

Seikon jälkiuran loputtua omaan kompurointiin ja jalkavaivoihin, minun, ei koiran, päätin kuitenkin siirtyä etsintäkokeeseen, siinä kävelymatkat olisi leppoisammat kuin voi jäljellä. 

Seikolla oli kaikki muut lajit hanskassa paitsi haku. 

Tulikin mieleen kokeilla, miten vähällä koiran saisi kisakuntoon. 

Jos joskus olen suunnitellut harjoitukset niin siloin. Panin tavoitteeksi neljä harjoitusta ja kisoihin. 

Oli niin paljon kokemusta rullahausta etten harkinnut haukkua lainkaan.  Nassella oli ollut molemma ilmaisut hallinnassa. 

Tavan mukaan en aikonut käyttää maalimiestä harjoituksissa. 

Koira oli jo viisi vuotta, joten harkat saatoivat olla rankkoja lähinnä oma viitseliäsyys rajoittaisi. 

Kolmannen harjoitus illan jälkeen totesin, ettei jalka kestä edes etsintäkoetta ja yksi harkka jäi tekemättä.  Tavoite olisi saavutettu helposti. 

Mutta käytin enemmän aikaa suunnitteluun, kuin maastotyöhön. 

Ovatko nämä naama, kasvo, pää tai mitä kuvia kun koirasta kyse?

Kuvaajasta en ole aivan varma? Ehkä Ami? Koiran ilmeestä näkee, etten ole ollut tuolloin maisemissa, Humu hallitsee tilannetta suvereenisti.

Onko Humu mustavalkoinen koira?

Kevään odotusta. Kenkä on lahja Oskulta

Omituisen näköinen koira!

Auktoriteetti

                                                                                   (foto Petra)

"Käytä auktoriteettia, sulla ei oo auktoriteettia". Tuttuja lauseita koirakentällä.

Sana on helppo ymmärtää, kun se sanotaan jossain yhteydessä koiran koulutuksessa, luokkahuoneessa, kokoustilassa… jne.

Mitä tarkoittaa auktoriteetti koiran ja ihmisen välillä?

Laumanjohtajuus? Ei välttämättä. Kun kyse ihmisen ja koiran välisestä suhteesta.

Miten auktoriteetti esiintyy koiran ja ihmisen välillä?

- Koira ei nouse auktoriteetin omaavaa henkilöä vastaan konflikti / ääritilanteessa -

Koiran kanssa voi "tapella" koira voi murista ja näykkiä, jopa pureksia leikkitilanteessa, mutta kun auktoriteetti haluaa,  voi hän kiskoa vaikka hampaan kerralla koiran suusta kokematta vastarintaa. (karrikaatio)

Miten auktoriteetti syntyy?

Alistamalla koira? Pänttäämällä se? Pitämällä nälässä? Pitämällä kovassa kurissa?

Ei! Päinvastoin.

Auktoriteetti syntyy koiran ja ohjaajan välisessä kanssakäymisessä, mutta hyvin oleellinen seikka on ohjaajan käyttäytyminen muita, ihmisiä, (ei kovin tärkeä) eläimiä kohtaan.

Koira on suurimman osan elämästään, vaikka onkin petoeläin, puolustuskannalla.(Hengissäpysymisen vietti).  Tämähän ei kotikoiralle ole hyväksi. Siitä tulee helposti kettua muistuttava jokaista rasahdusta säikkyvä otus.

Auktoriteetti on se, joka helpottaa koiran elämää tässä suhteessa.

Ensimmäinen helpottava tekijä on ruoka. Auktoriteetti ruokkii koiran.  On siis hyvä saalistaja. Ensimmäiset pisteet hankittu.

Jos omistaa navetan, tai tallin, ja käsittelee siellä olevia eläimiä niin kuin niitä pitää käsitellä, ja koira on pienestä pitäen mukana, on auktoriteetin luominen jo hyvin pitkällä.

Koira oppii luottamaan siihen, että tuo hallitsee koko maailman, kun pystyy isolle lehmälle tai hevoselle tekemään mitä vain, ilman saalisvietin nousua.

Auktoriteetin luomisvaiheessa on oikeudenmukainen kohtelu koiraa kohtaan erittäin tärkeää.  Tässä olisi käytettävä lauman sisäista hierarkiamallia hyväksi.

Valitettavasti saavutettua auktoriteettia käytetään usein väärin.

"Minä potkin sua niin paljon kuin haluan". Tällainen uhoaja ei tiedä, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuutta, jos esim. saksanpaimenkoira päättäisi sanoa irti auktoriteetti sopimuksen.  Ei se koira heikko siinä tilanteessa ole.

Onko Humulla auktoriteetti Oskuun? En usko,  niiden välinen  suhde on "voiman ja kauhun tasapainon" säilyttämistä.  Mistä päättelen? Jos niille tulee yhteenotto, ei kummankaan auktoriteetti riitä lopettamaan konfliktia.

En oiken hyväksy sitä mallia, että koiralaumalla olisi suvereeni auktoriteetti keskuudessaan.

Lauman harmonia kärsisi siitä. 

90% tunnetta, 10 järkeä pitää koiraa ympäri vuoden.

                              (foto Päivikki P-O)

Perusteluja, se maksaa, se sitoo 365 vrk vuodessa, esimerkiksi saksanpaimenkoira vaatii kokoajan silmälläpitoa, kuka jättäisi ladatun aseen keittiön lattialle?

Kuraa, lunta, karvoja, siivousta, ovien raapimista, remonttia.....  Huolta sessen terveydestä... jne..

Nyt pitäisi saada kymmellä prosentilla puolusteltua tuo hulluus. Joopa joo.  Pitkä on aasinsilta seruaavaan: Miksi sitten pidämme? Yksi vahva syy on, minun koira on ainutlaatuinen, paras, best, huippu! Ja jos minä vain viitsin, tuosta lyhytlantioisesta, pystyhännästä tulee vaikka maailman voittaja näyttelyssä! Jos minä vain viitsin, tuo koira voittaa fh-suojelu-tokon mm tittelit.  Ja tuo koira kykenee siihen vain minun avulla.

Varoitus: Koskaan ei saa aliarvioida omaa koiraansa. Sen huomasimme Kaijan kanssa, kun Nassesetä oli meidän surkein koira, meidän mielestä. (ehkä myös muiden).  Vielä piste iin päälle oli, kun vein sen luonnetestiin, joka vahvisti koiran surkeuden. 

Muuten viimeinen testi, johon koirani vien, jos en sitä jalostukseen aio käyttää. Perustelut: Koirissa on aina vikoja, ja niitä löytyy testatessa,  ja kun vikoja ei voi selittää ohjaajan töpeillä, on soppa valmis. 

Mutta testaamaton koira on se, josta voin rakentaa vaikka mitä, kun rajana vain olen minä!!!

Nuolen hakupalkkio

Täältä alkoi haku.
Nopeasti koira paikallisti haettavan, ja nyt tuli kiire....
Löytö ei olisi paljoa auttanut, jos kallis hiilikuitu  olisi käynyt Humun hampaissa.
Käskyjä se ei pahemmin kuuntele tässä tilassa.
foto Anselmi K.

Ennenvanahaa, kun poikaset leikki jousipyssyillä, oli nuolten katoaminen suuri riesa. Ei mitään uutta auringon alla! Meidän isotpojat ostivat, huom. ostivat jousipyssyn, ja sitä piti lähteä kokeilemaan.  Tietenki nuoli hukkui.  Humu asialle,  kuva ei anna kuvaa, kun lumi pöllysi koiran ottaessa kontaktia syvälle heinikkoon sukeltaneeseen "ammukseen".
Palkkioksi vähän krouvempi "nuoli". Sitä piti tuulettaa kunnolla, ja juosta niin läheltä, että tuo käpin pää teki kipeää....
Tässä Humulle nolosti päättynyt toinen palkitsemisheitto.
Heiton vaarallisin vaihe. Ei Humulle, vaan heittäjälle, tuo koira käy kuumana!
Kuva latistaa jälleen, Humu kävi kuumana!
Nyt se ei näe enää muuta kuin lentoon lähtevän käpin. 
Mitäs noloa tässä? Onneksi kameramies oli myöhässä, sillä Humu paukautti täysillä noiden kahden paalun väliin. Luuli että kyllä se läpi menee......

Raivo!

Vaarallista on koiran kouluttaminen, vaarallista.. Meillä Hummerin kanssa on ollut pieni lisäsitkeyden harjoite, kun tv,tä töllötän. Otan jonkun sukkamytyn, joka piiloutuu kouraan, ja olen heittävinäni sen pois. Ovelana kouluttajana en tietenkään heitä, vaan olen siirtänyt jo ajat sitten mytyn toiseen käteen, ja piilotan sen sillä aikaa kun koiran huomio hetkeksi kiinnittyy heittoon. Piiloja löytyy näinkin pienestä "miehestä" useita, kainalot, paidan alle, istun päälle, jne..
Humu on ollut aika touhukas tässä etsinnässä, jos ei puoleen tuntiin ole löytänyt, (silloin esine ei saa toisin olla minulla enää) voi pitää koira pienen tauon, mutta hakee niin kauan, että varmasti löytää.
Nyt vanhemmiten touhuun on tullut niin paljon rajuutta, että joutuu harkitsemaan leikin jatkamista. HYVÄ KOIRA!

JOULUA!

Humun johtama kuusen kaatoporukka saaliin äärellä. Muikeat ilmeet puhukoon puolestaan....

Mietittävää, kumpi mieluumpi?

Asiaan: Toivotamme Humun kanssa riemullista JOULUA kaikille koiramielisille. Erityisesti Lohtajan Pahoille, pitäkää lippu korkealla, lisääntykää ja täyttäkää maa, se tietää hyvää jäsenmäärälle.....

Toivoton tehtävä

Eilen saimme "hälyytyksen" esine etsintään. Gps laite oli pudonnut metsurilta risusavotta alueelle. Lunta oli metsässä jonkin verran. Alue oli isohko, kaadettua taimistoa ristiin rastiin, ja pohja ainakin minulle vaikeakulkuista. Aloitimme etsinnän. Suurimman vaikeuden aiheuttivat maahan kaadetut puut. Koira joutui pomppimaan jatkuvasti niiden yli. Toista tuntia Humu haki, kunnes alkoi hämärtää, ja kotiin alkoi tehdä mieli, minulla. Huomasin, että koira juuttui noin viisikymmentä metriä takarajalta kiertelemään tuollaista parinkymmenen metrin aluetta. Mutta ei tärpännyt. Palkitsin koiran salaa pudottamllani hanskalla, jonka ilmaisi helposti ja toi.
Lähdimme hieman apealla mielin takaisin.
Mutta tänään metsuri soitti, vanhana koiramiehenä, (spu) oli reagoinut Humun juuttumisen siihen yhteen alueeseen. Oli vuokrannut miinaharavan, heti oli piipannut. Kepsi oli ollut parinkymmenen sentin syvyisessä rahkakolossa.
Koira teki esityön, ja tekniikka viimeisteli.
Miksi Humu ei saanut tarkaa ilmaisua esineestä? Mielestäni vastasatanut lumi suurin syy, syvällä olevan esineen ilmaisuvaikeuksiin. Toinen ehkä tuo pomppiva kulku, koira ei voinut kunnolla keskittyä hajuvanan tarkaan seurantaan. Tiedä häntä. Mutta en ole koskaan nähnyt koiraa, joka työskentelee toistatuntia intensiivisesti tuollaisessa maastossa.

Riskitön elämä tylsää....

"Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle."
Ei tästä näin helpolla irti pääse.
Voiko Humua muuttaa? Siinäpä ropleema? Kokeillaan....

Siinäkö se oli

Normi oloissa on vinkuminen jäänyt pois. Joskus vahingossa meinaa piipata, mutta huomaa ettei kannata ja on hiljaa.
Päätän projektin tähän, tulipahan todistettua että tuo on mahdollista.
Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle.
Vinkuminen ei ole poistunut koirasta, koira on vain oppinut, ettei tietyissä tilanteissa kannata vinkua.
Vaarana vielä, jos alan kentällä toimimaan sillä tavalla ettei koira vingu, se tuo ongelmia muihin osioihin.

ps. Mitään pakotteita ei tarvinnut käyttää, mutta omat kädet ja liikkeet piti kontrata aika tarkkaan. Koirahan, silloin kun se haluaa saada jotain, tulkitsee ihmisen liikkeistä 99% luvan myöntämisliikkeiksi.
esim. Koira ei reagoi mitenkään kun käännät kirjan sivua. Mutta kun laitat kannet kiinni, valpastuu koira heti, -nyt lähdetään johonkin.-

Oho!

Muutoksen rajuus pistää syviin mietteisiin.
En ala täällä niitä analysoimaan, mutta mutta.......
Sen verran, että viivan positiiviselle puolelle muutokset ovat suurimmalta osalta menneet.