Tällaisella joukkiolla yritettiin pärjäillä neljännesvuosisata sitten. Suojien päällä istuvat sen aikainen aviopari, vasemmalla isäukko Halli, oikealla emäntä Miratas Asar. Ylimpänä Hallin nuoruusajan syrjähypyn seurauksena syntynyt, alla olevan kertomuksen stara Kokojoe. Maassa istuu Hallin ja Asan poika, Kokon velipuoli, tuleva KVA Magnum. (Numa). Hallin kuoltua Koko ja Asa menivät vielä vanhoilla päivillä naimisiin, tekivät yhden koiralapsen joka sai nimekseen Unclenasse. Hyvin tarinan arvoinen koiranpoika sekin. Halli on tuossa Kokon 7 vuotis synttärikuvassa kymmenen ja puoli vuotta. Asa täyttänyt neljävuotta, Numa vuoden.
Kokon ilmeessä paistaa jo tulevien SM-kisojen jännitys.
2 kommenttia:
Komia joukkio! Mukavia muisteloita. Jämerän näköinen ukko tuo Kokojoe.
Tuo Koko ei ollut, täytyy sanoa rotumääritelmän mukainen saksanpaimenkoira, ei ulkomuodoltaan, ei luonteeltaan. Koira ei ollut mitään palvovaa paimenkoiratyyppiä, sitä ei kannattanut "pakotteilla" kouluttaa, paitsi tuo luoksetulo.
Jotenkin muistutti riistakoiria. Työskenteli tavattoman itsenäisesti, esim. esinekentällä se merkkasi heti eturajalta esineet, juoksenteli vähän aikaa huvikseen, ja keräsi sitten ne muutamassa hetkessä. Tottis piti tehdä harjoittelemalla!!!! Kaksi kertaa päivässä, otimme esim. seuraamista, tiiviyttä ei saanut muuten kuin seiniä pitkin kulkemalla niin kauan, että siitä tuli koiralle tapa.
Kontakti, mitä se oli? Noudot, hypyt kyllä tavattoman nopeita, mutta se teki ne siksi, että itse nautti niistä. Ei siksi, että minä nautein. Rakkihan se. Tyypillinen koiva koira. Huh...
Lähetä kommentti