Positiivisia pohdintoja

15032008
Kävimme Hummerin kanssa tekemässä tiukat treenit Pahojen kentällä. (kenttä on täysin harjoiteltavassa kunnossa! Tiedoksi!)
Makupalat jätin kotiin, palkkana toimi narupallo! Tietoisena siitä, että Humu sekoaa siihen täysin. Tietoisena myös siitä, että on kilometrjä jo niin paljon takana, ettei tuon sekoamisen pitäsi vaikuttaa ainakaan negatiivisesti.
Alkulämmittelyn jälkeen aloimme tositoimiin. Vaadin salaman nopeat vaihdot koiran olemuksessa.
Sivulle istumaan. Kaksi taakse, kaksi eteen, palkka taakse. Toistoa vajaa kymmenen kertaa, ja molempien vietit kaakossa. Siitä se alkoi.
Tavoitehan on, että koira kuulee myös hektisessä sekavuustilassa käskyt, ja tottelee niitä.
Tämä on erittäin antoisaa hommaa, kynnys tehdä Humun kaltaisella koiralla on tosin korkea.
Helposti menee siihen nättiin ja mukavaan liikkeitten läpiviemiseen, josta sitten voikin jäädä huono mieli molemmille.
Senverran, että koiralla pitää olla perusta kunnossa liikkeitten osalta, taito vaihtaan viettiä nopeasti.
Vaikeutena on palkkion oikea aikainen anto. Ja se, ettei koira ala sitä palkkiota manipuloimaan itselleen , suoraan, ei liikkeitten kautta.
Jep… Tyytyväisenä tuo koira nyt jaloissa lepäilee, vaistoaa kai kirjoittajankin tyytyväisyyden.
Maaritilla antoisa tilitys viimekerran Dogness harjoituksista.
Nappiin osunut analyysi siitä, milloin koiraa ei saisi kouluttaa!!