Kolme jälkeä

03042008
Jokin hulluus se kai iski, kun tein tuohon fälttikiivulle epämääräiset jäljet. Kuningas ajatus oli tehdä ensin traktorinjälkiä myötäilevä turistikävely, johon kapulakin voisi pudota. Kun tämä tienpahanen olisi poljettu, alkaisi kulottunut pitkäheinäinen keto. Tästä aikomus varsinaisen jäljen alkaa. Kedon jälkeet taasen fälttikiivulle, johon loput kapulat tuhlaisin. Makupalat unohtuivat tyysti pois. Näin tein.
Jäljen ajo: Koira ei aikonut alkuunkaan ymmärtää, että traktorilla porkatussa tienpahasessa voisi olla ajettava jälki. Viisasin sen aina uudelleen nokialaisen painamaa pohjakuviota kohti. Ja käsky, jälki. Jos oikein tarkkoja ollaan, pientä edistystä ehkä tapahtui. Kapulakin löytyi. Varsinainen nurmi osuus oli hankala, koska jälki ei ulottunut maahan asti! Paksu kulo esti tämän. Koiran piti mennä ohutta pintajälkeä pitkin. En päästänyt koiraa tekemään omia kiemuroita, vaan pidin sen puolen metriä etäisyydellä jäljestä. Fälttikiivut olivat tälläkertaa helpommat. Vaikka jouduin usein nytkin pysähtymään, ja liikkeelle vasta kun koiran nenä oli nokialais syvennyksessä. Kiivujen myötäinen osuus mieni aika hyvin, kapulat koira ilmaisi tyydyttävästä. En anna jäljestä arvosanoja, koska jälki poikkesi tavanomaisesta, ja ohjasin koiraa koko ajan jäljelle.

04042008
Vettä tuli kuin Esterin…. Tein Humulle jäljen nurmikolmioon putin lähelle. Nyt laittelin makupaloja harvakseen. Jälkeen tuli kolme kulmaa, yksi terävä. Ensimmäinen n. kymmenen metrin jälkeen lähdöstä.
Sade huuhteli jälkiä n. puolitoista tuntia.
Laitoin Humun puolenmetrin liinalla jäljelle. Koira aikoi ottaa heti sivutarkistuksia, en päästänyt. Uudella jälki käskyllä koira eteenpäin. Nyt Humua pulttas. Jälki oli jään polttamalla ruohottomalla alueella. Mutta en antanut periksi, jälkeä ei ajeta eteenpäin ennen kuin koira on jäljen päällä. Kaksi kertaa Humu tarjosi maahan menoa, joka sillä on ollut usein merkki, en löydä mitään. Nyt ajattelin, nelivuotiaan koiran on löydettävä. Pääsimme vihdoin kulmaan, siinä koira jälleen maahan, uusi käsky jälki, ja kulmakin löytyi. Nyt alkoi Humukin ymmärtää, että ne korjaukset eivät vie eteenpäin. Vain silloin kun nenä on jäljessä kiinni liikutaan. Kapulat ilmaisi erittäin hyvin. Toinen kulma lähestyi ennen metsänreunaa, tuuli oli takaa vasemmalta. Kuitenkin koira haistoi kulman n. kolmemetriä ennen, jännittyi valtavasti, tiesin siitä, kun talutin meni etujalkojen välistä. Koiran jännitysvapinan tunsi taluttimessa. Nyt tapahtui varmasti yksi suurimpia edistysaskeleita mitä Humun jälkiharjoituksissa koskaan on tapahtunut. En osaa analysoida miksi, ehkä se, etten päästänyt sitä etenemään senttiäkään jäljen sivussa, vaan aina pysähdys, ressasi koiraa niin paljon, että oli pakko tarkentaa koko ajan ajamista. Kun Humu tuli kulmaan, se merkkasi jokaisen nokialaisen painuman, selvitti kulman loistavasti, ja minusta tuntui, että Humulle valkeni tarkkuudesta saama hyöty? Seuraava kulma ei ressannut sitä niin paljon, tuntui, että koira tiesi etukäteen mitä pitää tehdä, tarkensi ajoa ja kulma loistavasti. Olin aivan ihmeissäni. Loppu olikin lasten leikkiä. Kapulat ilmaisi hyvällä ilmeellä, ja joskus esiintynyt ressi siinäkin oli poissa.

06042008

Itse sorruin tuohon lietteiselle perunamaalle. Nyt tuli jälkiin syvyttä. Tosin joissakin paikoissa jälki liettyi heti umpeen. Oli korjattava linjaa, ja siirryin kävelemään kapeaa kaistaletta ojan vieressä. Pari kapulaa ensimmäislle suoralle. Sitten ojan ylitys, yllättäen. Ajattelin, liian vaikea koiralle. Paluun tein toista sarkaa pitkin, vähän aikaa se onnistui, kunnes oli palattava saman ojan pientareelle, tosin toiselle puolen ojaa.
Jälki vanheni noin tunnin.
Humu lähti nenä jokaiseen jälkeen tyylillä. Odotin sivuhyppyä, mutta turhaan. Itse kävelin pyörtänöä ja annoin koiran tarpoa liejussa.Kapulat löytyivät kellon tarkkuudella. Pyörtänö ajo yhtä tarkkaa kuin liejussa. Sitten kulma. Jokin koiralla on naksahtanut, koska ennen kulmaa tarkensi silmin nähden ajoa, ja askel askeleelta ajoi kulmaan, hyppäsi ojan yli, ja kuono siihen, mihin olin alas tullut oman hyppyni jälkeen. Pellolla kulma askel askeleelta. Ja loppu suora oli yhtä juhlaa, ei häirinnyt ojan toisella puolen olleet menojäljet. Pieni uteliaisuus ojan päässä ollutta turpasta kohtaan, josta, kuin sähköiskun saaneena takaisin jäljelle. Jaahas, vielä näillä testeillä en uskalla sanoa mitään, mutta jos talikkomiestä uskominen, nyt menee lujaa!
ps. Eivät nuo kengät mitkään Nokialaiset ole, jotkin ranskalaiset halpatuontisaappaat näköjään.