Uskon, että Hummeri alkaa olla siinä iässä, että sen kaikki astit ovat parhaimmillaan. Motivaatiomoottori syttyy herkästi, eikä sammu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Kokeilin eilen joutessani mökkisaralla, voinko piilottaa tuollaisen pesäpallon kokoisen esineen koiralta niin, ettei se löydä sitä. Hylkäsin tietenkin korkealle piilottamisen, en aio kouluttaa Humusta huumekoiraa, ja ottaa riskiä pöydiltä katoavista ruokatarvikkeista. Joten piilotuskorkeus oli koiran nenän alapuolisella tasolla. Koira ei nänyt mihin esineen piilotin. "Viisaana ja kokeneena koiramiehenä" käytin pahojen mökin epäsuotuisia ilmavirtauksia hyväkseni, hyödynsin turppaita, mustaa kuloketoa, ojanpyörtänöitä, irtolautoja, tuoleja ja kaikkea mitä vanha pää ja mielikuvitus keksi. Kymmenkunta kertaa yritin kätkeä esineen.
Turhaan! Hurjan korkealla etsintämotivaatiolla varustettu koira hallitsi alueen täysin. Voisi kuvitella, että Humulla oli alueesta sähköinen kartta jota se tarkasteli pari sekuntia, kartalle ilmestyi punainen! Nuoli merkiksi kätketystä esineestä. Helppoa kuin mikä?
Tämän kartan päivitetty, tarkempi versio on ilmestynyt Humun tietokantaan viime talven aikana.
Kärsivällisyyttä ystävät, ei koiruli ole heti valmis kaikkeen, kypsymistä se vaatii eikä tätä kypsymistä paljoa koulutuksella nopeuteta, ja siinä on aina riskinsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti