Tässä viidentoista vuoden takaisia mietteitä koulutuksesta.

Historian siipien havinaa, Amigalla alunperin kirjotettua höpinää.

Koirien tarkastus:
Toivottavaa olisi että ohjaajat toisivat koirat keskittyneenä jo tässä vaiheessa tulevaan
kilpailuun, koira vaistoaa herkästi ohjaajan huolimattomuuden, jos koira saa otteen
ohjaajasta jo tässä vaiheessa, on hyvin vaikeaa saada hallittu suoritus aikaan.
Tarkistuksessa koirien on istuttava ohjaajan vasemmalla puolella, myös
sen ajan, kun tuomari tarkistaa muita koiria, tässä vaihessa ylös pomppiva ja turhia
käskyjä vaativa koira ei anna vakuuttavaa kuvaa. Itse suorituksessa tulisi ohjaajan
psyykata itsensä pois koko tilanteesta, parempi on ajatella aivan muita asioita, kuin
meneillään olevaa hampaitten näyttöä, tällöin ohjaajan jännitys ei siirry koiraan.

Paikalla makuu:
Kannattaa harjoittaa koira tottelemaan välittömästi maahan käskyä pitkänkin istu-
misen jälkeen. Tässä ilmenee vaikeuksia. Lisäksi kannattaa harjoittaa pitkää vii-
vettä ennenkuin poistutaan koirilta.
Koiralta poistumisessa tehdään usein se virhe että lähdetään ”kaatumaan” eteen-
päin jo ennen, kun paikalla käsky on kunnolla mennyt koiralle perille.
Toivottavaa olisi, selvä paikalla käsky, - pieni viive ja poistutaan koiralta.
Tietenkin on selvää, ettei kannata vilkuilla taakse koiria jätettäessä, sekä jättää turhat
liikkeet pois, kun ollaan koiriin päin kääntyneinä. Vapaa, jännittämätön ohjaajan seisoma-asento rauhoittaa koirankin.
Koiralle paluu kannattaa tehdä rauhallista vauhtia, ei kuitenkaan hiipimällä.
Varma koiralle meno on takeena koiran pysymisessä rauhallisena.
Harjoituksissa aina makupala koiran jalkojen väliin, näin saadaan koira odottamaan rauhallisena, ja korvat pystyssä. Eikä se hätäile ylös, kun on jotain puuhaa. Kisoissa ei tietenkään näin tehdä, eikä siitä haittaa, koira on vain entistä tarkempi, kun odottaa palkkiota.
Ennen istumakäskyä on varmistettava, että koira on valpastunut kontaktiin ja odot-
taa käskyä. Koiran istuuduttua, vaikka kuinka tekisi mieli, - niin hillitty kehu,
tukeva taputus riittää. Tämä on järkevää myös koulutuksellisessa mielessä, riehuminen paikalla olon jälkeen luo koiralle vain turhia paineita nousta liian aikaisin ylös.
Arvosanojen näytön aikana koirat ovat koko ajan rauhallisessa
perusasennossa.
Kehästä poistuminen kannattaa tehdä harkiten.Vaikka pyrimme poistamaan jännitystä itsestämme ja koirastamme, saattaa jotain jäädä jäljelle ja huolimaton koiran käsittely poistuttaessa kehästä voi aiheutta sen, että koira
purkaa paineita, ja kohde on usein lähin kilpakumppani.

Seuraaminen:
Merkillistä, että seuraamisien yleisimmät virheet ovat alemmissa luokissa
liikesuorituksen alkuosassa ja ylemmissä sen loppupuolella.
Syitä: alo avo. Ohjaajat eivät malta keskittyä liikesuoritukseen. Ehkä koulutuksessakin tehdään virheitä, koulutusohjaaja ei ole tarpeeksi tarkka suojattinsa edesottamuksista tämän, ehkä vaikeimman liikesuorituksen opettamisessa.
Seuraaminen, kuten muuutkin liikkeet koostuu useista osasuorituksista, jotka kuitenkin on nidottava yhteen siten, että syntyy jouheva liikesarja.

Aloitus; virheitä: Ei huolehdita että koira on suorassa perusasennossa, lähdetään liikkeelle ennen kun kontakti on varma. Ohjaajan epävarmuus lähtötilanteessa voi pilata koko seuraamis suorituksen. Ohjaajan on muistettava, vaikka liikkeenohjaaja on antanut liikkeelle käskyn,- voi hän odottaa sopivaa hetkeä ennen, kun lähtee liikkeelle. Tietenki liioittelu on pahasta. Ohjaajan eteenpäin kaatumiset ennen, kun hän on antanut koiralle seuraa- käskyn, ovat tavallisia virheitä. Usein tämä tapa heijastuu muhinkin liikkeisiin. Käyntinopeus on ohjaaja- ja koirakohtainen. Kannattaa harjoituksissa hakea se oikea rytmi. Käännöksissä esiintyy joskus tahatonta tai tahallistakin koiran auttamista.
Vinkki: Harjoituksissa käännösten, myös täyskäännöksen jälkeen kannattaa parantaa vauhtia, tällöin koira oppii siihen, ettei ohjaaja odota sitä käännösten jälkeen. Muuten sekin yleinen virhe. Alo ja avoluokkien hätäilyt seuraamisen alkuosassa, voidaan eliminoida ottamalla harjoituksissa ennen kehässä suoritettavaa seuraamista kehän ulkopuolella muutama tiukka käännös ja siitä sitten liikkeenohjaajan komennettavaksi kehään. Näin koira tottuu rauhoittumaan seuraamisliikkeeseen alusta lähtien.

Voittaja ja evl;ssä seuraamisen huononeminen lopussa johtuu koiran motivaation heikkenemisestä. Tässä vaaditaan koulutusohjaajalta tarkkuutta ja koirasilmää opettaessaan koiraa ja ohjaajaa kestämään jopa kymmenen minuutin pituisen suorituksen. Miksi muuten koira ei jaksa pitää motivaatiota yllä kuin lyhyen ajan?

Vastaus: Koiran peruskoulutuskaudella on päästetty jossakin vaiheessa seuraamis motivaatio putoamaan, jolloin liike on lopetettu, tai jatkettu tällä matalalla motivaatiolla tarpeettoman pitkään. Koira huomaa nopeasti, että pudottamalla motivaation se pääsee pois kehästä ja mikä pahinta, leikkimään motivaationkohottamisleikkiä kehän ulkopuolelle. Tällöin koira on päässyt ei toivottuun päämäärään. Jos koira on koulutettu alusta alkaen motivaatiopainotteiseen seuraamiseen on jatkettava kärsivällisesti samalla linjalla. Kuitenkin niin päin, että motivaatio kohotetaan ennen suoritusta eikä sen jälkeen. Ja että motivaatio nousee suorituksen aikana.
Juuri ennen kun koiran motivaatio, (taitaa Suomenkin kielestä löytyä jopa parempikin sana) halukkuus, alkaisi lopahtaa, kannattaa pysäyttää suoritus, suorittaa halukkuuden nosto ja jatkaa eteenpäin. Vaatii jonkin verran koiratuntemusta.
Jos nyt aloitan uuden pennun koulutuksen huolehdin siitä, että seuraamisen opettamisen kokonaisuuteen liittyy kiinteästi, - motivaation nosto - pakote - palkkio- ja rauha. Riippuen koiran viettirunsaudesta, kovuudesta, kipukynnyksestä on näitä tasapainoitettava koirakohtaisesti.

Luoksetulo:
Kilpailuluoksetulon tulee tapahtua täysillä! Vauhti tietenkin riippuu koirasta, mutta koiran on yritettävä kaikkensa. Törmäys lopussa osoittaa, joko koulutusvirhettä, tai koiran pomottelua ohjaajaa kohtaan.
Jos koira voidaan kouluttaa pennusta asti, tulee luoksetulokoulutuksen kuulua ensimmäisiin totuttautumisharjoituksiin. Yksinkertaisesti on tehtävä itsestä koiralle, niin tärkeä olento, että sen halukkuus luoksetuloon on sataprosenttinen. Tärkeää luoksetulokoulutuksessa on tehdä koiralle selväksi paikalle jäämisen tarpeellisuus, vaikka muuten kaikki toiminnot ovat kytketty liikkumiseen ohjaajaa kohti. Myös paikalle jäämisen tulee vahvistaa tätä uskoa sinne pääsemisestä. On suuri virhe pitkittää harjoituksissa luoksetulokäskyä liikaa. Tällöin menetetään koiran luottamus siihen, että jäämällä paikalle, vaikkakin moottori käyden tulee se kutsu tähän odotukseen liittyen. Karhunpalvelus tulee siinä, jos koiran annetaan odottaa esim. kolme minuuttia (muka sen vuoksi, ettei ala varastamaan) jonka jälkeen kutsutaan. Siinä tuhotaan paikalla olo, tuhotaan koiran luottamus nopean luoksetulon oikeutukseen jne..Luoksetulon periaate: Koiran on tiedettävä mistä on kysymys - jäämällä paikalle "moottori käyden" koiran valmiudet kasvavat räjähtävään lentoon. Jos koira jää "paikalle - paikka" on ristiriita suuri, koiran luoksetuloon tulee epäröintiä, joskus jopa ennakointia.