maanantai 30. marraskuuta 2015
Tummulle tekemistä. 30.11.2015
Eipä tahdo löytyä mitään järjestelmällistä. Nyt on kuitenkin sellainen oppimisen meininki, ottaa vastaan aivan erilailla tietoa kuin pariviikkoa sitten. Mikä lie aukesi koiran päässä. Olihan sillä pieni vaikea kausi tässä mennäviikolla. En tiedä mistä johtui, mutta jotain oli pielessä Tummun päässä. Nyt on palattu normaaliin. Voisiko leikatulla nartulla vielä olla jonkinlainen hormoonikierto, joka silloin tällöin tulee pintaan?
perjantai 27. marraskuuta 2015
Editointikokeilu. 27.11.2015 Kokeiluksi jäi!
torstai 26. marraskuuta 2015
Tieto lisää tuskaa. 26.11.2015
Tässä iltapäivällä kun tuli mieleen tämäkin foorumi, aloin tuumailla mitä tiedolla tekee koiran koulutuksessa? Että jonkinlaisen vastauksen saisi, parasta kaivella jälleen historian pölyisiä arkistoja.
Halli: En tiennyt koirankoulutuksesta yhtään mitään. Oli miltei lyömätön tottiksessa. Kokojoe sama linja jatkui, yksin kouluttelin, eihän sen kanssa olisi kehdannut mihinkään kentälle mennä.
No siellä kyllä muitten koiria kouluttelin, ja sehän parasta oppia on. Numa, tuossa metsätiellä se oppinsa sai, ei tarvinnut kenttiä. Nassen kanssa joskus kävin Kiltan kentällä, annoin koiran aina jollekin toiselle pideltäväksi, kun kouluttelin muita. Ei siitä riviin. Vasta Mancon tultua kävin Sysimiilua kuuntelemassa sillä korvalla. Ja Riitalla Wackerin koulutusta katselemassa, se kyllä kannatti, antoi hyvin vakavan ja varman kuvan omasta taidostaan. Toki olin toko koulutusohjaaja kurssit käynyt, ja pitänytkin muutamat itse. Seiko oli se koira, joka oli mukana Hiturin kurssilla, tekikin parin minuutin seuraamis liikkeen. Hiturin kommetti - älä löntystele- tarkoitti varmaan koiraa.... Mutta tiimejä meillä oli, lähinnä kävimme jäljillä, tottikset jäi vähiin.
Ylivoimaisesti parasta oppia toisten koulutusten ja kilpailujen katseleminen. Tuomarina siinä on aitio paikalla. Lavikaisella oli hyviä juttuja, mutta ei niitä tullut käytettyä.
Alkuun: Mitä pitää tietää kun koiralle kouluttaa melkohyvän tottiksen. Ei oikeastaan muuta kuin säännöt suunnilleen. Kaiken a ja o on hyvä karma kun koiran kanssa alkaa pelata, ei menetelmät vain se tunne, nyt tämä homma toimii näin, kaikki menee kuin itsestään.
Miksi Halli oli niin hyvä tottiksessa, vaikka sai olla kolmivuotiaaksi pellossa? No se oli aina mukana, kunnioitimme toisiamme, koira oli neutraali ulkoisille häiriöille. Kiivas se oli, meinasi tulla iholle, kun opetin kauko-ohjausta. Ei pitänyt siitä, että korjasin sen jalkojen asentoa seisomaan noustessa. Mutta seuraavana iltana se teki liikkeen ilman korjaamisia.
Nyt kun pentu tulee, haluan nollata pääni täysin nollille kaikista koulutusoppaista, ohjeista ja kikka kolmosista. Teen koirasta omanlaiseni, se onnistuu ok. jos ei niin ei. Tuo - jos ei niin ei, - oli vain lauserakenteen kokoamista varten!
Halli: En tiennyt koirankoulutuksesta yhtään mitään. Oli miltei lyömätön tottiksessa. Kokojoe sama linja jatkui, yksin kouluttelin, eihän sen kanssa olisi kehdannut mihinkään kentälle mennä.
No siellä kyllä muitten koiria kouluttelin, ja sehän parasta oppia on. Numa, tuossa metsätiellä se oppinsa sai, ei tarvinnut kenttiä. Nassen kanssa joskus kävin Kiltan kentällä, annoin koiran aina jollekin toiselle pideltäväksi, kun kouluttelin muita. Ei siitä riviin. Vasta Mancon tultua kävin Sysimiilua kuuntelemassa sillä korvalla. Ja Riitalla Wackerin koulutusta katselemassa, se kyllä kannatti, antoi hyvin vakavan ja varman kuvan omasta taidostaan. Toki olin toko koulutusohjaaja kurssit käynyt, ja pitänytkin muutamat itse. Seiko oli se koira, joka oli mukana Hiturin kurssilla, tekikin parin minuutin seuraamis liikkeen. Hiturin kommetti - älä löntystele- tarkoitti varmaan koiraa.... Mutta tiimejä meillä oli, lähinnä kävimme jäljillä, tottikset jäi vähiin.
Ylivoimaisesti parasta oppia toisten koulutusten ja kilpailujen katseleminen. Tuomarina siinä on aitio paikalla. Lavikaisella oli hyviä juttuja, mutta ei niitä tullut käytettyä.
Alkuun: Mitä pitää tietää kun koiralle kouluttaa melkohyvän tottiksen. Ei oikeastaan muuta kuin säännöt suunnilleen. Kaiken a ja o on hyvä karma kun koiran kanssa alkaa pelata, ei menetelmät vain se tunne, nyt tämä homma toimii näin, kaikki menee kuin itsestään.
Miksi Halli oli niin hyvä tottiksessa, vaikka sai olla kolmivuotiaaksi pellossa? No se oli aina mukana, kunnioitimme toisiamme, koira oli neutraali ulkoisille häiriöille. Kiivas se oli, meinasi tulla iholle, kun opetin kauko-ohjausta. Ei pitänyt siitä, että korjasin sen jalkojen asentoa seisomaan noustessa. Mutta seuraavana iltana se teki liikkeen ilman korjaamisia.
Nyt kun pentu tulee, haluan nollata pääni täysin nollille kaikista koulutusoppaista, ohjeista ja kikka kolmosista. Teen koirasta omanlaiseni, se onnistuu ok. jos ei niin ei. Tuo - jos ei niin ei, - oli vain lauserakenteen kokoamista varten!
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Tiimin tuumailuja. 25.11.2015
Pientä takapakkia tuli tiimissä muutaman virhearvioinnin takia. Tämä korostaa aina vain enemmän sitä, kuinka vaikeaa ja tarkkaa on tehtyjen virheiden korjaaminen, kuinka tarkka on se, että siihen on oikeat välineet käytössä.
Taas tuli todistettua se, ettei sivusta katsottuna näe niitä syvimpiä syövereitä, mitä koiran ja ohjaajan yhteistyössä tapahtuu. Toki siinäkin esiintyy sellaisia väreilyjä, jotka hiipivät alitajuntaan, ne pitäsi sieltä vain rohkeasti tuoda esille, koskee myös oman koiran koulutusta.
Yksi hyvä esimerkki on, kun toko- tai pk-tuomarina tulee tunne, "nyt ei ole kaikki ok. tuolla koirakolla"? Sillon hälytyskellot soimaan, --- aha se nilkuttaa toista etujalkaa ---- aha se pelkää hyppytelinettä--- ne signaalit ovat häilyviä ohimeneviä, mutta tärkeitä.
Ehkä kymmenen vuoden tauko tylsistyttänyt talikkomiehen talikkoa, tai sitten on vielä vähän väsynyt olkapäällä istumiseen, pitkän tauon jälkeen. Siitä en pidä, että talikkomies vasta yöllä kertoo mitä tapahtuu?? Nyt oli asiatonta asiaa tämä päivitys.
Taas tuli todistettua se, ettei sivusta katsottuna näe niitä syvimpiä syövereitä, mitä koiran ja ohjaajan yhteistyössä tapahtuu. Toki siinäkin esiintyy sellaisia väreilyjä, jotka hiipivät alitajuntaan, ne pitäsi sieltä vain rohkeasti tuoda esille, koskee myös oman koiran koulutusta.
Yksi hyvä esimerkki on, kun toko- tai pk-tuomarina tulee tunne, "nyt ei ole kaikki ok. tuolla koirakolla"? Sillon hälytyskellot soimaan, --- aha se nilkuttaa toista etujalkaa ---- aha se pelkää hyppytelinettä--- ne signaalit ovat häilyviä ohimeneviä, mutta tärkeitä.
Ehkä kymmenen vuoden tauko tylsistyttänyt talikkomiehen talikkoa, tai sitten on vielä vähän väsynyt olkapäällä istumiseen, pitkän tauon jälkeen. Siitä en pidä, että talikkomies vasta yöllä kertoo mitä tapahtuu?? Nyt oli asiatonta asiaa tämä päivitys.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Painetta pukkaa on ollut vähän liian pitkä tauko. 23.11.2015
Tuon sormenjälkitunnistajan vanhemman velipojan omistajan kanssa vaihdettu ajatuksia miten tuohon yhdistelmään pitäisi suhtautua. Vanhempi veli on kohta vuoden ikäinen, viilipyttymäinen otus, taitaa olla ensimmäisiä vuotamattomia Riittalaisia!
Mutta sehän tässä kauhistuttaa, kun tuo patoaminen onkin rakennettu minun sisään, saanko sen kuitenkin vuotamaan?
Joudun menemään itseeni, ja syvälle, koska kärsivällisyydestä tässä on kyse. Humun kanssa olin niin syvissä vesissä, että patoutin sitä ruokakupista lähtien, jatkuen tietenkin ulosmenoon, autoon menoon ym. Sitten huulipyöreänä ihmettelin, kun koira vinkuu. Ja tämä jatkui kentällä, aina ajoitus siinä timmissä, että koiran piti vähän patoutua. Kyllähän se näyttävää homma oli, parhaimmillaan. Mutta mitä se teki koiran ja minun psyykkeelle, huonoa.
Nyt täytyy Tummu laittaa sijaiskärsijäksi poistamaan meikäläisen patouttamisfobiat ja sietämään koiralta hieman maltillisempaa toimintaa.
Vaikeaa se on, kun katsoo omaa koirahistoriaa, ainoastaan Numa ja Halli olivat jotenkuten tasapainossa itsensä ja minun kanssa. Tietenkin voisi jatkaa samaa tahtia, kyllä tuloksia tulee tälläkin tavoin, mutta tylsäähän se on, jos ei jotain uutta kokeile.
Päivällä kokeilin livenä tuota istu-maahan- juttua, käsimerkit olivat molemmille koirille tuttuja.
Mutta se kertomisen arvoinen asia: Tummu teki korrektin rauhallisesti, olisin ottanut hitaudesta pisteen pois. 9 p. Humu teki täydellisen nopean kuitenkin korrektin suorituksen. 10 p.
Että kyllä se patouttaminen on tarpeenkin. Jos palataan vielä tuohon alkuun, jossa kirjoitin patouttamisesta lähinnä negatiivisessa mielessä. Ei, ei. Ei sellaisella koiralla mitään kunnon tuloksia tule, joka tekee liikkeet ns. siis tekee.....Mutta mutta, miten patouttaa koira, ettei se ala vuotamaan? Siinä se nuorallakävely tulee.
Notea en saanut missään tulanteessa patoutumaan. En saanut sillä niin paljon saalista nostettua, että olisi vaivautunut vähääkään patoon.
Tummun saan siviilissä kyllä patoutumaan, tekee sen tavallisissa toimissa jopa rajusti, mutta kun painetta laitetaan päälle, tulee verho Tummun silmien päälle.
Tummulla saalis nouseen vaikka pilviin, mutta kun pitäisi patouttaa, sillä kääntyy melkein aggression puolelle, joka toki hyvä asia, jos koiralle olisi pennusta asti opetettu, ettei se mikään paha asia ole. Nyt se hämmentyy niin paljon, ettei toimintakyky riitä kasaamaan kunnon suoritusta.
Mutta sehän tässä kauhistuttaa, kun tuo patoaminen onkin rakennettu minun sisään, saanko sen kuitenkin vuotamaan?
Joudun menemään itseeni, ja syvälle, koska kärsivällisyydestä tässä on kyse. Humun kanssa olin niin syvissä vesissä, että patoutin sitä ruokakupista lähtien, jatkuen tietenkin ulosmenoon, autoon menoon ym. Sitten huulipyöreänä ihmettelin, kun koira vinkuu. Ja tämä jatkui kentällä, aina ajoitus siinä timmissä, että koiran piti vähän patoutua. Kyllähän se näyttävää homma oli, parhaimmillaan. Mutta mitä se teki koiran ja minun psyykkeelle, huonoa.
Nyt täytyy Tummu laittaa sijaiskärsijäksi poistamaan meikäläisen patouttamisfobiat ja sietämään koiralta hieman maltillisempaa toimintaa.
Vaikeaa se on, kun katsoo omaa koirahistoriaa, ainoastaan Numa ja Halli olivat jotenkuten tasapainossa itsensä ja minun kanssa. Tietenkin voisi jatkaa samaa tahtia, kyllä tuloksia tulee tälläkin tavoin, mutta tylsäähän se on, jos ei jotain uutta kokeile.
Päivällä kokeilin livenä tuota istu-maahan- juttua, käsimerkit olivat molemmille koirille tuttuja.
Mutta se kertomisen arvoinen asia: Tummu teki korrektin rauhallisesti, olisin ottanut hitaudesta pisteen pois. 9 p. Humu teki täydellisen nopean kuitenkin korrektin suorituksen. 10 p.
Että kyllä se patouttaminen on tarpeenkin. Jos palataan vielä tuohon alkuun, jossa kirjoitin patouttamisesta lähinnä negatiivisessa mielessä. Ei, ei. Ei sellaisella koiralla mitään kunnon tuloksia tule, joka tekee liikkeet ns. siis tekee.....Mutta mutta, miten patouttaa koira, ettei se ala vuotamaan? Siinä se nuorallakävely tulee.
Notea en saanut missään tulanteessa patoutumaan. En saanut sillä niin paljon saalista nostettua, että olisi vaivautunut vähääkään patoon.
Tummun saan siviilissä kyllä patoutumaan, tekee sen tavallisissa toimissa jopa rajusti, mutta kun painetta laitetaan päälle, tulee verho Tummun silmien päälle.
Tummulla saalis nouseen vaikka pilviin, mutta kun pitäisi patouttaa, sillä kääntyy melkein aggression puolelle, joka toki hyvä asia, jos koiralle olisi pennusta asti opetettu, ettei se mikään paha asia ole. Nyt se hämmentyy niin paljon, ettei toimintakyky riitä kasaamaan kunnon suoritusta.
lauantai 21. marraskuuta 2015
Aina vain paranee. 21.11.2015
Haastattelin passinlukijan sukulaisten omistajia, hyvältä tuntuu! Olisiko nyt tulossa sellainen työkalu, että tuloksiakin alkaisi syntyä. Lievästi sanottuna aika jännittäviä aikoja eletään. Kevättä, kuten aina, odotan entistä kovemmin. Ensin pitää saada joulu pois jaloista, ja auringon suunta nousevalle kurssille. Vau!
perjantai 20. marraskuuta 2015
Passinlukija tulee taloon. 20.11.2015
Tällaisina levottomina aikoina on hyvä olla henkilökohtainen passinlukija. Jotenkin täytyy sinnitellä vielä neljä kuukautta, olla ertyisen varovainen ettei epämääräistä ainesta pääse liian lähelle häärimään. Huhtikuussa sitten helpottuu.
Palataampas Tummuun. Sattuneiden syiden vuoksi on Tummun koulutus jäänyt junnaamaan paikalleen...
Miksi?
- Sattuneet syyt
- Tavoitteen puute.
- Tavoitteet saavutettu.
Sattuneet syyt, toki passinlukijan tulon varmistuminen sai aikaan pienen hämmennyksen omassa koira ajatusmaailmassa.
Uutta ei ole, kun tavoite puuttuu, alkaa motivaatio rapista, tämä on tuttua bändihommissa, vaikka yksi keikka tiedossa, on harjoitusinto aivan eri luokkaa.
Tavoitteena oli virkistää omaa koiranlukutaitoa, virkistää omaa tiedostamatonta ajattelua tilanteissa, joihin selitystä ei ole. Saada taas kiinni se "polkupyörällä ajotaito" joka voi muhia kymmeniäkin vuosia. Kuitenkin se on tallella mutta ruosteessa. Nyt on mukava pitää Tummulla tätä tasoa yllä, pitää muistaa, että sytytin Tummussakin jonkinlaisen liekin, jota sitä pitää vaalia, ei tuottaa pettymystä vanhalle piialle.
Pieniä havaintoja Tummun koulutuksesta. Kun koira on pellossa muutaman vuoden, sen tiedon vastaanotto kyky jää paljon jälkeen sellaisesta, joka saa jatkuvasti jonkinlaista koulutusta. Selvästi asian huomaa koiran tarjoamassa liikkeessä. Jos aktiivisessa vaiheessa olevan koiralle ei anna käskyä esim. istu ennenkuin päästää sen päämäärään, mutta koiraa estetään sinne pääsemästä, tarjoaa tällainen koira nopeasti oikean toiminnan. Tummulla sen "ajatteleminen" voi viedä jopa minuutteja, pennulla sekunteja.
Suurin ongelma Tummun kanssa on, etten tunne sitä kuin pintapuolisesti. Se on hyvin nöyrä ja joustava käsitellä, steriileissä olosuhteissa. Mutta pienikin häiriö sekoittaa Tummun pasmat totaalisesti. Siinä tilassa se on arvaamaton! Ei vaarallinen, varsinkaan ihmisille, mutta sitä en tiedä kuinka pitkälle se veisi esim. koiratappelun. Sitten toinen hieman edellistä kumoava ominaisuus. Kun Osku tulee tänne, ei luotettavampaa kaveria Osku voi saada, se on ollut heti alusta lähtien. Samon Tummu ja Humu. Minun vikani, kun en ole kokeillut, olisiko nartuista myös Tummulle kaveriksi.
Mielenkiintoinen prosessi on myös pentuun totuttaminen.
Humu ja Osku tottui niin, että päästin Humun tilaan, jossa Osku jo oli. Itse aloin videoida tapahtumaa, asenteella syteen tai saveen. Siitähän se alkoi niiden "ystävyys". Teemana, emme puutu teidän väleihin.
Nyt onkin dilemma, en luota Tummun niin paljon kun luotin Humuun..... Huh....
Palataampas Tummuun. Sattuneiden syiden vuoksi on Tummun koulutus jäänyt junnaamaan paikalleen...
Miksi?
- Sattuneet syyt
- Tavoitteen puute.
- Tavoitteet saavutettu.
Sattuneet syyt, toki passinlukijan tulon varmistuminen sai aikaan pienen hämmennyksen omassa koira ajatusmaailmassa.
Uutta ei ole, kun tavoite puuttuu, alkaa motivaatio rapista, tämä on tuttua bändihommissa, vaikka yksi keikka tiedossa, on harjoitusinto aivan eri luokkaa.
Tavoitteena oli virkistää omaa koiranlukutaitoa, virkistää omaa tiedostamatonta ajattelua tilanteissa, joihin selitystä ei ole. Saada taas kiinni se "polkupyörällä ajotaito" joka voi muhia kymmeniäkin vuosia. Kuitenkin se on tallella mutta ruosteessa. Nyt on mukava pitää Tummulla tätä tasoa yllä, pitää muistaa, että sytytin Tummussakin jonkinlaisen liekin, jota sitä pitää vaalia, ei tuottaa pettymystä vanhalle piialle.
Pieniä havaintoja Tummun koulutuksesta. Kun koira on pellossa muutaman vuoden, sen tiedon vastaanotto kyky jää paljon jälkeen sellaisesta, joka saa jatkuvasti jonkinlaista koulutusta. Selvästi asian huomaa koiran tarjoamassa liikkeessä. Jos aktiivisessa vaiheessa olevan koiralle ei anna käskyä esim. istu ennenkuin päästää sen päämäärään, mutta koiraa estetään sinne pääsemästä, tarjoaa tällainen koira nopeasti oikean toiminnan. Tummulla sen "ajatteleminen" voi viedä jopa minuutteja, pennulla sekunteja.
Suurin ongelma Tummun kanssa on, etten tunne sitä kuin pintapuolisesti. Se on hyvin nöyrä ja joustava käsitellä, steriileissä olosuhteissa. Mutta pienikin häiriö sekoittaa Tummun pasmat totaalisesti. Siinä tilassa se on arvaamaton! Ei vaarallinen, varsinkaan ihmisille, mutta sitä en tiedä kuinka pitkälle se veisi esim. koiratappelun. Sitten toinen hieman edellistä kumoava ominaisuus. Kun Osku tulee tänne, ei luotettavampaa kaveria Osku voi saada, se on ollut heti alusta lähtien. Samon Tummu ja Humu. Minun vikani, kun en ole kokeillut, olisiko nartuista myös Tummulle kaveriksi.
Mielenkiintoinen prosessi on myös pentuun totuttaminen.
Humu ja Osku tottui niin, että päästin Humun tilaan, jossa Osku jo oli. Itse aloin videoida tapahtumaa, asenteella syteen tai saveen. Siitähän se alkoi niiden "ystävyys". Teemana, emme puutu teidän väleihin.
Nyt onkin dilemma, en luota Tummun niin paljon kun luotin Humuun..... Huh....
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Tummulle toistoja. 18.11.2015
Toistoja toistojen perään, kokeilin Tummun kestävyyttä tällaisessa toiminnassa. Sellaista en havainnut, että kestävyys olisi jotenkin laimentunut. Tummu ei enää mikääkään urheiluauto ole, mutta aivan kelvollisia liikkeitä tekee, mukavinta se, että se nauttii värkkäämisestä. Ja nukkuu paljon paremmin, osoituksena vilkastuneesta aivotoiminnasta.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Meni vähän ketuille. 16.11.2015
Viikonloppuna en koiria, omia koiria nähnyt kuin vilaukselta, joten siirrytään suoraan maanantaihin.
Tummulle otin istujätöt lähes kymmenen kertaa, paikkaehdollistaminen on nyt todistettu. Seuraava askel siirtyä pikkuhiljaa sen vaikutusalueelta pois. Periaate, mikään muu ei rituaalissa muutu, kun paikan häivyttäminen vähitellen. Muutamat kapulan pidot ja nostot otin, pidot eritoten, kun piti itselle todistaa että se viiden sekunnin pito on maailman helpoin liike!! Näin vain ei tuntunut olevan viikonlopun aloluokan koirille. Kaksi koiraa yhteensä molempien päivien saldosta sai täydet.
Pieni konseptin sekoaminen tapahtui alo ja avo luokkien välillä kun ehdin lukea kapulaan tulleet viestit. Olihan siellä mukana Riitankin viesti....Vai sellainen yhdistelmä. Elämme mielenkiintoisia aikoja....
Tummulle otin istujätöt lähes kymmenen kertaa, paikkaehdollistaminen on nyt todistettu. Seuraava askel siirtyä pikkuhiljaa sen vaikutusalueelta pois. Periaate, mikään muu ei rituaalissa muutu, kun paikan häivyttäminen vähitellen. Muutamat kapulan pidot ja nostot otin, pidot eritoten, kun piti itselle todistaa että se viiden sekunnin pito on maailman helpoin liike!! Näin vain ei tuntunut olevan viikonlopun aloluokan koirille. Kaksi koiraa yhteensä molempien päivien saldosta sai täydet.
Pieni konseptin sekoaminen tapahtui alo ja avo luokkien välillä kun ehdin lukea kapulaan tulleet viestit. Olihan siellä mukana Riitankin viesti....Vai sellainen yhdistelmä. Elämme mielenkiintoisia aikoja....
lauantai 14. marraskuuta 2015
Ei paha. 13.11.2015
Tummu ollut reenikavereille, eikä oikein paha ollut sopeuttaa Tummu kentän hämärään. Ehkä tällaisella kouluttamattomalla koiralla viisi minuuttia riittää jonkinlaiseen sopeutumiseen, kun muita koiria ei näköpiirissä. Sitä ei viitsi edes ajatella, menisikö viisi tuntia, jos olisi. En pidä mahdottomana etteikö Tummu sopeutuisi kenttäkoulutukseenkin vielä, vaatii vain sisäkoulutuksen viemistä ulos, ja kun on näin kylmää...... Vaikka Tummun reenikaverit ovat jo korkeasti koulutettuja luuli Tummu raukka, että hänkin jonkinlainen palveluskoira on. No osasihan mennä käskystä autoon.
torstai 12. marraskuuta 2015
Pelaamista noutokapulalla, ja videolla. 11.11.2015
Mieleen juolahti tuolla ulkokartanolla käppäillessä, että Tummu pääsee liian vähälllä kun saa nuuskutella omiaan tuntikaupalla värkkätessäni jotain joutavaa.
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Jotanin tarttui. 10.11.2015
Heti aamulla kokeilin liikkeestä istumista, viiden sarja meni putkeen, joten epäilys heräsi, mitä nyt on pielessä? Tietenkin tämä on vasta kymmenen prosenttia lopullisesta tuloksesta, nyt vaikutta paikka paljon, joka on lisäksi lähes häiriötön. Tummulle jopa tuulen humina on häiriö. Mukava haaste on viedä liike ulos!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
maanantai 9. marraskuuta 2015
Jättöjen mystiikkaa. 9.11.2015
Muutama vuosi sitten spl tilastoi kokeistaan liikkeet joissa tulee eniten epäonnistumisia. Ylivoimainen ykkönen oli silloin - liikkeestä istuminen - 53% virheosuudella. Muiden liikkeitten epäonnistumiset liikkui kymmenen prosentin tienoilla.
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Vihdoin lepopäivä. 8.11.2015
Nythän olikin isäinpäivä, ja sehän tiesi Tummulle todellista lepopäivää, mitä nyt pikkusen vartiointia ja ilmaisuja,että jotain on taasen tulossa!
lauantai 7. marraskuuta 2015
Tänään lepopäivä. 7.11.2015
Huomenna on hyvät saumat tehdä vähän enemänkin tottista, siksi tänään melkein lepopäivä. Virkistelin Humulle käyttämiäni menetelmiä palkkauksella ohjaamisessa, Tummulla pitää olla kuitenkin talutin joka hetki käytettävissä, koska käytetty jne.... Tummu ei tee refleksimäisesti kuten Humu juuri sen takia, että siltä on puuttunut palkkiokoodi. Sitä taskullisella napuja herättelin Tummunkin aivokoppaan. Siinä missä Humu toimii vaistolla, joutuu Tummu vielä funtsaamaan mistä on kysymys. Kuitenkin pientä ahaa elämystä alkoi Tummun computerissa heräillä, ehkä siitä vielä tulee jouvukas koira?
perjantai 6. marraskuuta 2015
Sisäpiirin hommia. 6.11.2015
Tämän päivän harjoitukset teimme sisällä, Tummu ja Humu! Kapulaa otin Tummulle useita toistoja, vieden sen eri huoneisiin ja vähän piiloonkin. Näillä reissuilla ei ollut mitään vaikutusta luovutuksiin. Yhtä luottavaisesti Tummu istui edessä odottaen irti käskyä. Samoin Tein Humulla, Humulla joka vieläkin tuohoaa hanskan alle aikayksikön kun sillepäälle sattuu. Yhtä puhtaat oli kuin Tummullakin. Tummulla otin sitten ilman talutina ylipitkiä, ajallisesti seuraamisia, vähitellen alkaa perusasento löytyä. Se ei kuitenkaan ollut tämän päivän teema, vaan Tummun harjoituskestävyyden testaaminen.
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
torstai 5. marraskuuta 2015
Torstain tarinoita. 5.11.2015
Facebook on siitä hyvä, että se on rauhoittanut nämä blogit lähinnä omaan käyttöön, näitä ei enää lueta, moni ei edes tiedä, mikä blogi on. Nopeaa on muutos some rintamalla.
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Testit jatkukoon. 4.11.2015
Jälleen Tummun kanssa työn touhussa. Tummu saikin suunniteltua pitemmän loman, mutta kaikki hauskuus loppuu aikanaan, ei Tummu taida pahakseen panna, vaikka loppuikin.
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
tiistai 3. marraskuuta 2015
Strömsöö karttaa. 3.11.2015
Nyt kun Tummu olisi altis pienelle yhteispalaverille, narun yläpää alkaa köhiä ja kähiä niin, ettei motivaatio riitä ylimääräisiin ponnisteluihin. Tai riittäisi, mutta siitä ei mitään hyötyä olisi. Tummu on herkkävaistoinen koira, johon pätee kymmenen käskyn ensimmäinen käsky hyvin: " Älä harjoittele silloin, kun itse tai koirasi ette ole kunnossa".
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)