Heti aamulla kokeilin liikkeestä istumista, viiden sarja meni putkeen, joten epäilys heräsi, mitä nyt on pielessä? Tietenkin tämä on vasta kymmenen prosenttia lopullisesta tuloksesta, nyt vaikutta paikka paljon, joka on lisäksi lähes häiriötön. Tummulle jopa tuulen humina on häiriö. Mukava haaste on viedä liike ulos!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti