Tällaisina levottomina aikoina on hyvä olla henkilökohtainen passinlukija. Jotenkin täytyy sinnitellä vielä neljä kuukautta, olla ertyisen varovainen ettei epämääräistä ainesta pääse liian lähelle häärimään. Huhtikuussa sitten helpottuu.
Palataampas Tummuun. Sattuneiden syiden vuoksi on Tummun koulutus jäänyt junnaamaan paikalleen...
Miksi?
- Sattuneet syyt
- Tavoitteen puute.
- Tavoitteet saavutettu.
Sattuneet syyt, toki passinlukijan tulon varmistuminen sai aikaan pienen hämmennyksen omassa koira ajatusmaailmassa.
Uutta ei ole, kun tavoite puuttuu, alkaa motivaatio rapista, tämä on tuttua bändihommissa, vaikka yksi keikka tiedossa, on harjoitusinto aivan eri luokkaa.
Tavoitteena oli virkistää omaa koiranlukutaitoa, virkistää omaa tiedostamatonta ajattelua tilanteissa, joihin selitystä ei ole. Saada taas kiinni se "polkupyörällä ajotaito" joka voi muhia kymmeniäkin vuosia. Kuitenkin se on tallella mutta ruosteessa. Nyt on mukava pitää Tummulla tätä tasoa yllä, pitää muistaa, että sytytin Tummussakin jonkinlaisen liekin, jota sitä pitää vaalia, ei tuottaa pettymystä vanhalle piialle.
Pieniä havaintoja Tummun koulutuksesta. Kun koira on pellossa muutaman vuoden, sen tiedon vastaanotto kyky jää paljon jälkeen sellaisesta, joka saa jatkuvasti jonkinlaista koulutusta. Selvästi asian huomaa koiran tarjoamassa liikkeessä. Jos aktiivisessa vaiheessa olevan koiralle ei anna käskyä esim. istu ennenkuin päästää sen päämäärään, mutta koiraa estetään sinne pääsemästä, tarjoaa tällainen koira nopeasti oikean toiminnan. Tummulla sen "ajatteleminen" voi viedä jopa minuutteja, pennulla sekunteja.
Suurin ongelma Tummun kanssa on, etten tunne sitä kuin pintapuolisesti. Se on hyvin nöyrä ja joustava käsitellä, steriileissä olosuhteissa. Mutta pienikin häiriö sekoittaa Tummun pasmat totaalisesti. Siinä tilassa se on arvaamaton! Ei vaarallinen, varsinkaan ihmisille, mutta sitä en tiedä kuinka pitkälle se veisi esim. koiratappelun. Sitten toinen hieman edellistä kumoava ominaisuus. Kun Osku tulee tänne, ei luotettavampaa kaveria Osku voi saada, se on ollut heti alusta lähtien. Samon Tummu ja Humu. Minun vikani, kun en ole kokeillut, olisiko nartuista myös Tummulle kaveriksi.
Mielenkiintoinen prosessi on myös pentuun totuttaminen.
Humu ja Osku tottui niin, että päästin Humun tilaan, jossa Osku jo oli. Itse aloin videoida tapahtumaa, asenteella syteen tai saveen. Siitähän se alkoi niiden "ystävyys". Teemana, emme puutu teidän väleihin.
Nyt onkin dilemma, en luota Tummun niin paljon kun luotin Humuun..... Huh....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti