Painetta pukkaa on ollut vähän liian pitkä tauko. 23.11.2015

Tuon sormenjälkitunnistajan vanhemman velipojan omistajan kanssa vaihdettu ajatuksia  miten tuohon yhdistelmään pitäisi suhtautua. Vanhempi veli on kohta vuoden ikäinen,  viilipyttymäinen otus, taitaa olla ensimmäisiä vuotamattomia Riittalaisia!
Mutta sehän tässä kauhistuttaa, kun tuo patoaminen onkin rakennettu minun sisään, saanko sen kuitenkin vuotamaan?
Joudun menemään itseeni, ja syvälle, koska kärsivällisyydestä tässä on kyse. Humun kanssa olin niin syvissä vesissä, että patoutin sitä ruokakupista lähtien, jatkuen tietenkin ulosmenoon, autoon menoon ym. Sitten huulipyöreänä ihmettelin, kun koira vinkuu. Ja tämä jatkui kentällä, aina ajoitus siinä timmissä, että koiran piti vähän patoutua. Kyllähän se näyttävää homma oli, parhaimmillaan. Mutta mitä se teki koiran ja minun psyykkeelle, huonoa.
Nyt täytyy Tummu laittaa sijaiskärsijäksi poistamaan meikäläisen patouttamisfobiat ja sietämään koiralta hieman maltillisempaa toimintaa.
Vaikeaa se on, kun katsoo omaa koirahistoriaa, ainoastaan Numa ja Halli olivat jotenkuten tasapainossa itsensä ja minun kanssa. Tietenkin voisi jatkaa samaa tahtia, kyllä tuloksia tulee tälläkin tavoin, mutta tylsäähän se on, jos ei jotain uutta kokeile.
Päivällä kokeilin livenä tuota istu-maahan-  juttua,  käsimerkit olivat molemmille koirille tuttuja.
Mutta se kertomisen arvoinen asia: Tummu teki korrektin rauhallisesti, olisin ottanut hitaudesta pisteen pois. 9 p. Humu teki täydellisen nopean kuitenkin korrektin suorituksen. 10 p.
Että kyllä se  patouttaminen on tarpeenkin. Jos palataan vielä tuohon alkuun, jossa kirjoitin patouttamisesta lähinnä negatiivisessa mielessä. Ei, ei. Ei sellaisella koiralla mitään kunnon tuloksia tule, joka tekee liikkeet ns. siis tekee.....Mutta mutta, miten patouttaa koira, ettei se ala vuotamaan? Siinä se nuorallakävely tulee.
Notea en saanut missään tulanteessa patoutumaan. En saanut sillä niin paljon  saalista nostettua, että olisi vaivautunut vähääkään patoon.
Tummun saan siviilissä kyllä patoutumaan,  tekee sen tavallisissa toimissa jopa rajusti, mutta kun painetta laitetaan päälle, tulee verho Tummun silmien päälle.
Tummulla saalis nouseen vaikka pilviin, mutta kun pitäisi patouttaa, sillä kääntyy melkein aggression puolelle, joka toki hyvä asia, jos koiralle olisi pennusta asti opetettu, ettei se mikään paha asia ole. Nyt se hämmentyy niin paljon, ettei toimintakyky riitä kasaamaan kunnon suoritusta.