Siinä se nyt on! 31.12016

Tällaisesta mörököllistä sitä pitää  kva rakentaa, hyvällä mallilla jo on. Katsella jo pikkuhiljaa kisakalentereita ja ihmeen Virkkuja, jospa sitten kun aika tulee osasisi sinne ilmon pistää.
Riitta nimeää virallisesti, minä annan nimen jonka koira tulee tuntemaan ja se nimi on.....
Coko. (lausutaan koko)  Siitä on neljäkymmentä ja puoli vuotta, kun meillä oli koira nimeltään
Kokojoe.  Niin lahjakas, etten osanut käytää niitä kaikkia hyväksi.
Nyt on aika muistaa Kokojoe,a tällaisella kunnialla.

Älä kuule, älä näe. 26.1.2016

Oskupoika tuli Petran kanssa kylään pitkästä aikaa. Kanit ovat vieneet osan Oskun kyläreissuista itselleen.
Mutta nyt oli mustan miehen vuoro. Täällä odotti innokkaana kodinvaltias Humu!
Kaksi todella dominoivaa urosta odottivat innokkaina kohtaamista.  Näissä koirissa olen totetuttanut - älä kuule, älä näe, - oppia lähes sata porsenttisesti. Silloin kun siitä lipsuin, parikertaa tulikin aivan kunnon konflikti. Tälla taustalla voisi ajatella, parempi kuin pitää parintuuman paksuisen oven noiden välissä kiinni, ja lujasti.
Ei sinne päinkään, Osku tupaan, pakolliset maton kokoamisrituaalit, pieni rauhoittuminen, Humu pesuhuoneesta vapaaksi. Sitten vain katselemaan televisiota, kuin ei mitään kummaa olisi tapahtumassa, eikä olekaan. Parit murahdukset tervehdyksinä, aivan varmasti kumpikin siinävaiheessa katseli silmäkulmasta, eikö kukaan tule neuvomaan miten pitää kohdata toinen uros. Ei tullut, kymmenen minuuttia, siinä jo keski-iän ylittäneet susikoirat lepäilivät tyytyväisinä melkein selät kiinni toisissaan.
Voi olla, ettei tämä kaikkiin tapauksiin sovi, useimpiin kumminkin.
Sellaisille uhoajille, (ihmisuhoajille) jotka sanovat: "minä kyllä puutun jos koirat vähääkään rähähtää, koska olen lauman johtaja"  sanoisin, turhaa enegian hukaa, vähemmällä pääsee, kun ei puutu. Kuitenkin voi leikkiä lauman johtajaa sitten jossain muussa tilanteessa.

Peltojälki tuijotus! 18.1.2016

Vierähti muutama huomen ennenkuin pääsin rauhottumaan koneen äärelle ajatuksien kanssa. Tottiksessa katseen tuhoava vaikutus ei ole niin tuhoava, kuin esim. jälkeä ajettaessa.
Peltojälkeen keskityn. Koira kai kommunikoi ohjaajan kanssa ohjaajan hajun, vartalon, käsien, jalkojen, äänen ja ennenkaikkea katsekontaktin avittamana.
Hajuun emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka dödöjä suihkisi, löytää koiran melkein yliluonnollisen erottelukyvyn omaava nenä ne tärkeimmät hajut. Epävarman ja kiihtyvän ohjaajan hajut ovat kai koiralle niitä, joita se ei haluaisi haistaa. Mutta sen on totuttava siihen. Paha paha on yhdistelmä haju,  kiukkuinen käsky koiralle, ja kun nämäkään eivät riitä, olemme ottaneet käyttöön elukoiden keskenään käyttämän vihaisen tuijotuksen. Siitä soppa syntyy.
Hajulle emme mahda mitään, totta kai mahdamme. Kun kaikki menee hyvin, ei meidän tarvitse haista koiralle epämiellyttävästi.
Suukin on helppo pitää kiinni, kun vain kovasti harjoittelee, vielä kun harjoittelee positiivisissa kohtauksissa sitä käyttämään hillitysti, siitä on jopa apua.
Tuijotuksen ja tai mulkaisun pois jättäminen onkin vaikeampi juttu. Kun siihen liittyy vahvana primitiivinen reaktio, on tiedossa pitkä ja kivinen tie. Tässäkin pätee kiusallisen kivuliaasti totuus, kerran pilatun parantaminen on hikinen urakka.
Ajetaan peltojälkeä,  koiralle tulee pieni vaikeus, ensimmäinen viesti tulee ohjaajan hajusta. Sen vielä koira varmasti kestäisi, mutta kun se sekunnin murto-osassa vilkaiseen ohjaajaa, joka tuijottaa huolestuneena koiran selkämystä, vaikeus ei olekaan enää pieni. Helppo korjata, joo jos joku korvanappi koko ajan hokisi, - älä katso koiraa, älä katso koiraa - . En väitä, että koira kuin koira ajaisi erinomaisen fh-tuloksen vai siksi, että jätimme katsomatta sitä.
"Pyyteettömän luonteeni" johdosta uhraudun jälleen tiimin koekaniiniksi ja olen näkemättä meidän koiria vähäintään kuukauden ajan! Alku on ollut tavattoman vaikeaa, jopa henkisesti. Mitä tapahtuu? Alku hämmennyksen jälkeen esim. Tummusta on tullut paljon tarkempi, ja kontakti hakuisempi. Siihenkin pitäisi  reagoida? Olen kokeillut sanaa "hieno tyttö" kun on tuntunut, että nyt on se aika. Kuinka vaikea se on sanoa, ilman mulkaisua koiraan! Toisaalta se on paljon palkitsevampi kehu, kunhan antaa vain koiran pitää sen kontaktin.
Teami ajattelee, taas satavuotiaalla on liian paljon luppoaikaa höpöttää itsestään selvyyksiä, voi olla, mutta miksi sitten teemme jatkuvasti näitä "helppoja" virheitä?

Jälkipäivitystä Tummun kanssa. 12.1.2016

Vasta satanut lumi teki hyvän alustan tarkkailla metsänelävien jälkiä. Mutta Tummu ehtii sotkea urakalla hyvänkin jälkimaaston. Paljon ehtii koira liikkua siinä ajassa, kun ohjaaja rämpii lumisen taimiston läpi. Ei aukiollakaan paljoa helpottanut, viheliäsien pistävä tuuli tuli kylältä päin, mielellään käänsin selkäni sille. Tummua ei haitannut. Kauriit pitävät pesäänsä näillä kankailla, Muutama jänes, harvakseltaan oravia.

Katseen tuhoava vaikutus? 14.1.2015

Muistelisin, että vanhoilla säännöillä oli tarkempaa, ettei katsonut koiraan suorituksen aikana. Hyvin usein tuli pistemenetyksiä tuomarin - muuten hyvä, mutta ohjaaja katsoi koiraa - kommentin jälkeen. Nyt kontaktihakuinen juttu  on jossain määrin muuttanut arvostelua.
Tällaisen alustuksen jälkeen pitäisi saada jotain viisasta aikaan, mitä seurauksia tästä on ollut.
Yksi impulssi oli Tummun kanssa "huippuun" hiotut kaksi liikettä, kapulan pito. Kauko-ohjaus. Näissä liikkeissä on erinomainen mahdollisuus toteuttaa otsikon sanomaa.
- Hallinta!  Luottamus!  Koiran ja ohjaajan tyytyväisyys!
 Tässä peruspilareita, kun tehdään koirasta kisakoiraa, kotikoiraa, temppukoiraa, työkoiraa......
- Palotellaan yksi liike:
 Kapulan pito.  Siirry koiran eteen, (hallinta, koira jää paikalle) Anna koiralle kapula, (luottamus)   Odota. (luottamus)  Ota kapula, (hallinta).  Kehu koira, (tyytyväisyys).
Nyt äkkiä tulee mieleen, mitä hullua, tavallinen liike!.
Mutta poitti on se, että sinulla on joko side silmillä, tai katsot niin tiukasti horisonttiin, ettet näe koirasta edes hännän päätä! HYVÄ LIIKE.
Otsikon mukainen juttu jatkuu..... huomenna.

Suden jäljet?

 Tummu nuuskii innokkaasti

Huono vertailukohta.

Kaija huomasi välitiellä oudot jäljet, kävimme Tummun kanssa niitä katsomassa. Mutta en tällä syömällä usko, etteivätkö ole sittenkin koiran jäljet.

Mielen itsensä ja koiran hallintaa, luottamusta. 7.1.2016

Hallinta ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Sellainen hallinta, josta luottamus puuttuu on pelolla hankittua, eikä sillä ole mitään tekemistä kahden elollisen kanssakäymisessä.
Pieni hallinta-luottamus testi, tai koulutus on helppo teoriassa, mutta kaikkine vivahteineen vaikea käytännössä.  Periaate on, että koira luottaa ohjaajaan ollessaan itse puolustuskyvytön.
Koirallakin on hyvin vahva tarve hallita tilannetta, tilanteita.  Se haluaa varmistaa aina hyökkäys ja pakotiet. Jos koiraa ja sinua uhkaa vaikkapa iso susi, tai karhu, minulla on rynnäkkökivääri lipas täynnä, ei koira luota minuun yhtään kummemmin vaikka kädessäni olisi kärpäslätkä. Kyllä se haluaa vapauden toimia.
Tällainen lähtökohta tälle yksinkertaiselle toiminnalle.
- Istu mukavasti tuolilla. Koira eteen istumaan, peukalot pannan alle, etusormet korvien (koiran) taakse, peukalon hangat koiran poskiin tukevasti. Ruuvipenkkimäinen ote koiran päästä, ja vähintään puolenminuutin rauha. Koko ajan koiraa silmiin tuijottaen. Kun huomaat, ettei koira enää halua liikkua, vaan jähmettyy, tai rentoutuu, paina nenäsi koiran nenään kiinni, noin viiden sekunnin kuluttua homma on ohi.
Ensimmäinen kerta on enemmän luonnetestimäinen testi. Kun se on ohi, voidaan sama tehdä koulutusmielessä jopa monta kertaa päivässä, tällöin on huomioitava, että saavutit koiran sataprosenttisen luottamuksen.
Koirat eivät ole samanlaisia, kannattaa tarkkailla, mikä vaikutus testin kululla on koiraa, ennenkaikkea kannattaa tarkata omaa käytöstä, sen täytyy olla varmaa, koiran huomioon ottavaa, ja Milanin sanoin hyvää energiaa huokuvaa.
Testistä pitää jäädä elämää suurempi tunne, olen koirani kanssa yhtä!

Susi ja koira? 3.1.2016

Jotku viisaat ovat sanoneet, ettei susi kesyynny samalla lailla kuin koira. Tässä ovat varmasti oikeassa. Syynkin löytäneet, susi kasvaa elinkaaren aikana pennusta aikuiseksi, siitä vanheten loppuun asti. Koira sitävastoin kasvaa pennuksi, mutta nyt se ero, se myös jää osittain pennuksi.
Mitä tämä höpinä?
Olen katsellut - luonto-ohjelmaa - pohjolan susista, yksi ominaisuus pistää naamaan kun tarkkailee susien käyttäytymistä haaskalla. Niillä kaikilla on kova hätä saada varastettua jonkinlainenkaan nahan palanen, joka sitten kiikutetaan hirmuista kyytiä kauaksi metsään, - Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän - sanoo raamattu, jos sudet hikoilis, tämä pätisi niihin paljon paremmin kuin nykyajan ihmisiin.
Koirat, esimerkkinä Tummu ja Humu, Tummu söi jotain ihmisiltä jäänyttä ruokaa, Humuakin se kiinnosti, niin tuo julkesi nuolla Tummun suupieliä sen syödessä!  Pentu, mikä pentu!